1. Argentiinassa jokatoisella on koira. Ja jokatoinen niista on labradorinnoutaja. Ja jokatoista niista ulkoilutetaan satunnaisesti hihnassa.
2. Suomessa ei ole koirankakkaongelmaa.
3. Argentiinalainen aurinko pilvessa on paljon kylmempi kuin suomalainen.
4. Argentiinalainen jalkapallosydan on paljon lampimampi kuin suomalainen, sentakia kentan ja katsomon valissa on, kylla, VALLIHAUTA! (Juuri sellainen kuin ritarilinnoissa, vetta taynna ja syva.)
5. Argentiinalaiset naiset ovat kovia ostamaan alusvaatteita. TAI. Alusvaatekauppojen pitaminen on monelle ihmiselle tayspaivainen harrastus.
6. Argentiinalaisissa kaupoissa ei ole vaihtorahaa. Kolikoita. Juuri ollenkaan. Myyjat nakevat paivaunissa suomalaisia kolikkopotkyloita.
7. Argentiinalaiset rantojenmiehet eivat ole kovia juomaan viinaa, he ovat rantojenmiehia muista syista.
8. Argentiinassa jokatoinen poika kelpaisi ulkonakonsa puolesta suomalaiseen HC-bandiin soittamaan.
9. Lammityskuluissa voi saastaa lisaamalla vaatetusta. Siita mallia hiilijalanjaljen pienentamiseen teille senkin suomalaiset.
10. Argentiinassa on pitserioita kuin suomessa kebabboloita, Pietu voisi tulla ja perustaa tanne yhden kebaabbilan. Vink vink.
maanantai 28. syyskuuta 2009
torstai 24. syyskuuta 2009
Paiva rantojen miehena
Noniin, poikkeuksellisesti (toivottavasti) kirjotan taas. Ihanniinkun mulla ei olis muka taalla muuta tekemista.. (ei olekaan, mutta ei kerrota sita kelleen..)
Mutta. Kohtalaisten, ja hostellinpitajan suuresti kunnioittamien, 15 tunnin younien jalkeen pieksin taas kaupungille kiertelemaan, paivan saldo ehka sellanen..25 kilsaa. Ainakin jaloissa tuntuu. Mutta pikuhiljaa alkaa oleen kaupunki hallussa. Tai sit ei.
Ja niin, koska saa kiinnostaa aina ja kaikkia, niin taalla on sellanen suomen vappukeli. Auringossa ihan ok lammin, valilla pitaa heittaa t-paidalle (paikalliset valilla avaa toppatakista vetskarin), mutta varjossa kohtuu viileaa. Eli suomen syksysta argentiinan kevaaseen siiss. MUTTA, taalla se kesa on siis vasta edessa. Aamen sille. :)
Paivan ohjelmaan kuului lahinna tutustumista paikallsten rantojenmiesten kesasiirtoloihin. Tuntui silta etta jotakuinkin kaikki keskustan puistot oli melko hyvin rantojenmiesten kaytossa. Ihan kotoisa olo oli siella pyoria mutta vahan varovaisestipiti ottaa kun ei paikallisia tappoja (ohhoh, tulipas kirjotusvirhe, siis tapoja :) tieda. Meika kylla sulautuu aika hyvin joukkoon nykyisella ruoskallaan, kukaan ei ole alkanut edes yrittaan alottaa englannilla keskustelua. Taalla ihmiset on yleisilmeeltaan aikalailla tummanpuhuvia, niin vaatetukseltaan kuin hiuksiltaankin. Joten, i fit in.
Yhessa puistossa sitten kun istuskelin katselemassa paikallista maailman menoa, siihen viereen tuli hengailemaan sellanen vanhempi rantojennainen. Ma kun olin ostanut (yllattaen) sellasen sixpakin jaateloita, kohtuus sanan kohdallahan mun sanakirjassa on karpasenkakkaa, ja niista oli viela yks jaljella niin ma sitten tarjosin sen sille tadille. Pienten alkukangertelujen jalkeen se sitten haki kamansakin siihen ja jai siihen syomaan sita, ja jossain vaiheessa kun olin antanut sille viela servetin kun ne puolisulat jaatelot valu, totesin etta se osaskin parhaiten englantia kaikista ihmisista taalla jotka olen tahan asti tavannu. (se ei silti ole paljon se).
Siina kun "juteltiin" ja se kyseli etta mita ma teen taalla jne. niin se kovin ihmetteli etta miksi ihmeessa ma tulen suomesta asti tanne opiskelemaan jotain raamattujuttuja. (jouduin vahan pyoristamaan selitysta opetuslapseuskoulusta pienen kielimuurin takia :)
Sitten keskusteltiin mm. neitsyt mariasta yms. ja se anto mulle sellasen neitsyt marian kuvan. Ja ma jossain vaiheessa kysyin etta voinko antaa sille vahan rahaa. Ja mietin sen jalkeen etta olisko pitany antaa enemman, mutta toisaalta, ma en pystyis antaan niin paljoa etta se sen elamaa oikeasti muuttais. Se myos varotteli etta Buenos Aires on veri veri deinzerous pleis. Bad piipl. Ja kun kerroin etta lahen vasta maanantaina Cordobaan niin se oli kovin huolissaan etta miten ma selvian siihen asti taalla. :) Kun poliisitkin on kuulemma pahoja sillon kun ne ei oo univormussa. Mutta, ehka ma selvian. Aivot vaan mukana menossa.
Sitten se viela yhtakkia ennen lahtoaan pyysi etta: I need you to pray for me. Pray your Jesus. You and your community, I need you to pray for me.
Ma tietysti lupasin ja kysyin viela sen nimea, mutta vastaus oli: no importanté.
Ja se oli sitten siina. Tati lahti eteenpain ja ma jain viela hengaamaan. Vahan kuitenkin mietitytti. Koko juttu. Etta pitasko sita ylihengellistaa vai ei. Se nyt oli kaytannossa eka paikallinen kenen kanssa juttelin, ja se paatty siihen etta se pyys muistamaan rukouksissa. Ehka se oli mulle se. ehka.
Hostellissa on pari poikaa mun huoneessa kenen kaa oon jutellu, ja siina tottakai tulee aina esiin etta oon menossa tollaseen raamattukouluun, raamattukouluksi sita on helpoin kutsua ilman pitkallisia selityksia. Joten, mun uskovaisuuskin tulee tietysti siina ohessa esille. Ihan kiva niin, ei paljoa tarvii puskee. Lauantaina mennaan ehka toisen niista pojista, George skotlannista, kanssa kattoon futista. Jos suunnitelmat menee putkeen. Pitas olla iso klassikkomatsi ja hjuva meininki.
Mutta. Taa talta eraa, poistun majapaikkaan opettelemaan espanjaa. Kun ei paivalla ehtiny vaikka tarkotus oli hyva...
Mutta. Kohtalaisten, ja hostellinpitajan suuresti kunnioittamien, 15 tunnin younien jalkeen pieksin taas kaupungille kiertelemaan, paivan saldo ehka sellanen..25 kilsaa. Ainakin jaloissa tuntuu. Mutta pikuhiljaa alkaa oleen kaupunki hallussa. Tai sit ei.
Ja niin, koska saa kiinnostaa aina ja kaikkia, niin taalla on sellanen suomen vappukeli. Auringossa ihan ok lammin, valilla pitaa heittaa t-paidalle (paikalliset valilla avaa toppatakista vetskarin), mutta varjossa kohtuu viileaa. Eli suomen syksysta argentiinan kevaaseen siiss. MUTTA, taalla se kesa on siis vasta edessa. Aamen sille. :)
Paivan ohjelmaan kuului lahinna tutustumista paikallsten rantojenmiesten kesasiirtoloihin. Tuntui silta etta jotakuinkin kaikki keskustan puistot oli melko hyvin rantojenmiesten kaytossa. Ihan kotoisa olo oli siella pyoria mutta vahan varovaisestipiti ottaa kun ei paikallisia tappoja (ohhoh, tulipas kirjotusvirhe, siis tapoja :) tieda. Meika kylla sulautuu aika hyvin joukkoon nykyisella ruoskallaan, kukaan ei ole alkanut edes yrittaan alottaa englannilla keskustelua. Taalla ihmiset on yleisilmeeltaan aikalailla tummanpuhuvia, niin vaatetukseltaan kuin hiuksiltaankin. Joten, i fit in.
Yhessa puistossa sitten kun istuskelin katselemassa paikallista maailman menoa, siihen viereen tuli hengailemaan sellanen vanhempi rantojennainen. Ma kun olin ostanut (yllattaen) sellasen sixpakin jaateloita, kohtuus sanan kohdallahan mun sanakirjassa on karpasenkakkaa, ja niista oli viela yks jaljella niin ma sitten tarjosin sen sille tadille. Pienten alkukangertelujen jalkeen se sitten haki kamansakin siihen ja jai siihen syomaan sita, ja jossain vaiheessa kun olin antanut sille viela servetin kun ne puolisulat jaatelot valu, totesin etta se osaskin parhaiten englantia kaikista ihmisista taalla jotka olen tahan asti tavannu. (se ei silti ole paljon se).
Siina kun "juteltiin" ja se kyseli etta mita ma teen taalla jne. niin se kovin ihmetteli etta miksi ihmeessa ma tulen suomesta asti tanne opiskelemaan jotain raamattujuttuja. (jouduin vahan pyoristamaan selitysta opetuslapseuskoulusta pienen kielimuurin takia :)
Sitten keskusteltiin mm. neitsyt mariasta yms. ja se anto mulle sellasen neitsyt marian kuvan. Ja ma jossain vaiheessa kysyin etta voinko antaa sille vahan rahaa. Ja mietin sen jalkeen etta olisko pitany antaa enemman, mutta toisaalta, ma en pystyis antaan niin paljoa etta se sen elamaa oikeasti muuttais. Se myos varotteli etta Buenos Aires on veri veri deinzerous pleis. Bad piipl. Ja kun kerroin etta lahen vasta maanantaina Cordobaan niin se oli kovin huolissaan etta miten ma selvian siihen asti taalla. :) Kun poliisitkin on kuulemma pahoja sillon kun ne ei oo univormussa. Mutta, ehka ma selvian. Aivot vaan mukana menossa.
Sitten se viela yhtakkia ennen lahtoaan pyysi etta: I need you to pray for me. Pray your Jesus. You and your community, I need you to pray for me.
Ma tietysti lupasin ja kysyin viela sen nimea, mutta vastaus oli: no importanté.
Ja se oli sitten siina. Tati lahti eteenpain ja ma jain viela hengaamaan. Vahan kuitenkin mietitytti. Koko juttu. Etta pitasko sita ylihengellistaa vai ei. Se nyt oli kaytannossa eka paikallinen kenen kanssa juttelin, ja se paatty siihen etta se pyys muistamaan rukouksissa. Ehka se oli mulle se. ehka.
Hostellissa on pari poikaa mun huoneessa kenen kaa oon jutellu, ja siina tottakai tulee aina esiin etta oon menossa tollaseen raamattukouluun, raamattukouluksi sita on helpoin kutsua ilman pitkallisia selityksia. Joten, mun uskovaisuuskin tulee tietysti siina ohessa esille. Ihan kiva niin, ei paljoa tarvii puskee. Lauantaina mennaan ehka toisen niista pojista, George skotlannista, kanssa kattoon futista. Jos suunnitelmat menee putkeen. Pitas olla iso klassikkomatsi ja hjuva meininki.
Mutta. Taa talta eraa, poistun majapaikkaan opettelemaan espanjaa. Kun ei paivalla ehtiny vaikka tarkotus oli hyva...
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
Taalla taas. siis ekaa kertaa.
Noniin, tasta se alkaa. Seka mun reissu etta mun reissukertomukset. Ma koitan pitaa kirjotelmat lyhyina ja ytimekkaina (eituu onnistuun mut tuntien) etta jaksatte lukea. Toisaalta, ne ihmiset jaksaa lukea pitkatkin joita nyt oikeasti sattuu kiinnostamaan, niinhan se menee.
Jokatapauksessa, palataan nyt vaikka lahtoa edeltaviin hetkiin, koska sillon mun jo piti tanne kirjottaa, mutta yllatys-pyllatys enpas ehtinyt. Asiat kun jattaa viimetippaan niin usein niilta valttyy kokonaan. Valilla hyva, valilla vahemman..
Siina vaiheessa lahtoa edeltavana iltana kun avasin teilta saamani saastopossun, niin se otti vahan koville. Mulla ei oo vaikeuksia yleensa suhtautua tilanteisiin joissa mua kohtaan ollaan epaystavallisia, mutta tollanen ystavallisyys onkin sit jo vaikeampaa.. Hiljaseksi veti, ja muutakin.. ja viela useaan kertaan seuraavana paivanakin. Mutta kiitos teille. Isosti. Putos budjettihuolista iso osa.
Lahtopaivan aamuna kun herasin niin huomasin etta: kylla, nyt se vihdoin iski se odotettu.kin lahtotunnelma. Pikkunen pyoritys vatsanpohjassa ja sellanen vouhottaminen paalla. Kun tietysti sata ja puoli asiaa jatetty viela vikalle paivalle.
Siita sit ennenpitkaa lentokentalle, vahan sekasin tunnelmin, positiivisin kuitenkin. Koneessa oli joku moottorivika jo valmiiksi, joten se lahti puoltoista tuntia myohassa. Joku kaveri totesikin etta suomi ei halunnut paastaa poikaansa maailmalle. Sitahan se oli, tietysti.
Lentomatkan suurin opetus oli etta lontoon lentokentan vessojen kasienkuivauspuhaltimet on todennakosesti tehokkaimmat maailmassa. Ei siita sen enempaa.
Lennon aikana vihdoin oli myos ekaa kertaa aikaa syventya ostamaani argentiinan matkaoppaaseen, ja ruveta katteleen etta millanen maa se argentiina onkaan ja mihinkas sita menis asustelemaan jahka paasen Buenos Airesiin asti. Siina lukiessa tuli kylla ihan hyva fiilis, kun (tietysti) siina oppaassa rajusti hehkutettiin kaikkia mestoja taalla. Ihmisia myos.
Siita sitten bongasin sopivan halvan hostellin ja katsoin milla sinne paasee, ja loppumatka menikin hamaran rajamailla yrittaessa ottaa reilun kahden viikon univelkoja takasin. Voin sanoa etta ei onnistunut, vasyttaa edelleen.. :)
Aamulla ysilta oltiin perilla. Siita ennakkosuunnitelman, koneessa laaditun, mukaisesti bussilla ja taksilla Palermon alueella olevan hostellin nurkille, ja pienen kikkailun jalkeen kamat oli neljan hengen huoneessa. Hostellissa taitaa olla vaan 15 paikkaa, eli mukavan pieni se ainakin on. Rauhallinenkin, ehka.
Paivan vietin kuljeskellen ympariinsa mestoja katellen. Ehka suurin kysymys joka paivan aikana on herannyt on etta: MIKSI KUKAAN TAALLA EI OMISTA VAIN YHTA KOIRAA!!!! Mika naita oikein vaivaa.. kaikilla joku viis isoa koiraa hihnassa. Tai vapaana. Rento meinki silta osin kylla. Puistossa kaikki koirat juoksentelee vaan keskenansa. (kyse ei siis ole koirapuistoista).
Muuten tuntuu silta etta mulla on ollu jotenkin viimekertaset afrikka- ja aasia-reissut paassa sen osalta etta odotin isompaa kulttuuriplajaysta naamalle, itseasiassa plajaysta ei tullut ollenkaan. Taa on varmaan aikalailla samanlaista meininkia kuin espanjassa. Muistaakseni. Kunhan naa saa viela puhumaan suomea niin eikohan taalla ihan parjaa. Hintataso oli vahan yllatys, vaikka euron kurssi on tosi korkea arg-pesoon verrattuna niin taalla kamat on aika lailla samoissa hinnoissa kuin suomessa. Jopa ruokakaupoissa. Ruoka ravintoloissa jne on sentaan halvempaa. (big mac naytti olevan 1,5 e. En syonyt. :)
Paivan aikana vahan fiilikset vaihdellu, (ja tastahan kannattaa vetaakin isoja johtopaatoksia, sentaan jo eka paiva ja mieskin ihan puhki jo valmiiksi) valilla tuntuu etta ma tuun tykkaan tasta maasta viela tosi kovaa, Buenos Aires ainakin on jollain tavalla sopivan rugged-meininkia mun makuun, mahan tunnetusti en oon niin kovaa sliipatun ja viimeisen paalle laitetun peraan..,
valilla taas tuntuu etta -noh, saa nahda mita tasta viela tulee. Etta onko taa nyt edes niin erilaista olla taalla kun suomessa. Mutta, aika nayttaa, se on ainakin varma se.
Sen oon huomannut, etta espanjaa pitaa piesta paahan kovaa tan viikon ajan. Kun ravintolassakin tilailin ruokia niin onhan siina sellanen puoli-orpo olo. Ainakin sain tarjoilijan hymyilemaan jos en muuta. Lahetystyotahan sekin melkein on, eiko¿? Ens ti pitais menna Cordobaan johonkin perheeseen joka ei kai puhu yhtaan englantia, joten ihan vaan ruokapoytakeskustelujenkin takia pitaa toivoa etta vahan kielta uppoaa mun tunnetusti itsepaiseen kalloon.
Muttta, nyt olen siis taalla. Hyvissa voimissa ja hyvalla mielella. Kiitos muistamisista ja rukouksista ja niita tulen tarvitsemaan jatkossa viela todennakosesti paljon enemmankin.
Jokatapauksessa, palataan nyt vaikka lahtoa edeltaviin hetkiin, koska sillon mun jo piti tanne kirjottaa, mutta yllatys-pyllatys enpas ehtinyt. Asiat kun jattaa viimetippaan niin usein niilta valttyy kokonaan. Valilla hyva, valilla vahemman..
Siina vaiheessa lahtoa edeltavana iltana kun avasin teilta saamani saastopossun, niin se otti vahan koville. Mulla ei oo vaikeuksia yleensa suhtautua tilanteisiin joissa mua kohtaan ollaan epaystavallisia, mutta tollanen ystavallisyys onkin sit jo vaikeampaa.. Hiljaseksi veti, ja muutakin.. ja viela useaan kertaan seuraavana paivanakin. Mutta kiitos teille. Isosti. Putos budjettihuolista iso osa.
Lahtopaivan aamuna kun herasin niin huomasin etta: kylla, nyt se vihdoin iski se odotettu.kin lahtotunnelma. Pikkunen pyoritys vatsanpohjassa ja sellanen vouhottaminen paalla. Kun tietysti sata ja puoli asiaa jatetty viela vikalle paivalle.
Siita sit ennenpitkaa lentokentalle, vahan sekasin tunnelmin, positiivisin kuitenkin. Koneessa oli joku moottorivika jo valmiiksi, joten se lahti puoltoista tuntia myohassa. Joku kaveri totesikin etta suomi ei halunnut paastaa poikaansa maailmalle. Sitahan se oli, tietysti.
Lentomatkan suurin opetus oli etta lontoon lentokentan vessojen kasienkuivauspuhaltimet on todennakosesti tehokkaimmat maailmassa. Ei siita sen enempaa.
Lennon aikana vihdoin oli myos ekaa kertaa aikaa syventya ostamaani argentiinan matkaoppaaseen, ja ruveta katteleen etta millanen maa se argentiina onkaan ja mihinkas sita menis asustelemaan jahka paasen Buenos Airesiin asti. Siina lukiessa tuli kylla ihan hyva fiilis, kun (tietysti) siina oppaassa rajusti hehkutettiin kaikkia mestoja taalla. Ihmisia myos.
Siita sitten bongasin sopivan halvan hostellin ja katsoin milla sinne paasee, ja loppumatka menikin hamaran rajamailla yrittaessa ottaa reilun kahden viikon univelkoja takasin. Voin sanoa etta ei onnistunut, vasyttaa edelleen.. :)
Aamulla ysilta oltiin perilla. Siita ennakkosuunnitelman, koneessa laaditun, mukaisesti bussilla ja taksilla Palermon alueella olevan hostellin nurkille, ja pienen kikkailun jalkeen kamat oli neljan hengen huoneessa. Hostellissa taitaa olla vaan 15 paikkaa, eli mukavan pieni se ainakin on. Rauhallinenkin, ehka.
Paivan vietin kuljeskellen ympariinsa mestoja katellen. Ehka suurin kysymys joka paivan aikana on herannyt on etta: MIKSI KUKAAN TAALLA EI OMISTA VAIN YHTA KOIRAA!!!! Mika naita oikein vaivaa.. kaikilla joku viis isoa koiraa hihnassa. Tai vapaana. Rento meinki silta osin kylla. Puistossa kaikki koirat juoksentelee vaan keskenansa. (kyse ei siis ole koirapuistoista).
Muuten tuntuu silta etta mulla on ollu jotenkin viimekertaset afrikka- ja aasia-reissut paassa sen osalta etta odotin isompaa kulttuuriplajaysta naamalle, itseasiassa plajaysta ei tullut ollenkaan. Taa on varmaan aikalailla samanlaista meininkia kuin espanjassa. Muistaakseni. Kunhan naa saa viela puhumaan suomea niin eikohan taalla ihan parjaa. Hintataso oli vahan yllatys, vaikka euron kurssi on tosi korkea arg-pesoon verrattuna niin taalla kamat on aika lailla samoissa hinnoissa kuin suomessa. Jopa ruokakaupoissa. Ruoka ravintoloissa jne on sentaan halvempaa. (big mac naytti olevan 1,5 e. En syonyt. :)
Paivan aikana vahan fiilikset vaihdellu, (ja tastahan kannattaa vetaakin isoja johtopaatoksia, sentaan jo eka paiva ja mieskin ihan puhki jo valmiiksi) valilla tuntuu etta ma tuun tykkaan tasta maasta viela tosi kovaa, Buenos Aires ainakin on jollain tavalla sopivan rugged-meininkia mun makuun, mahan tunnetusti en oon niin kovaa sliipatun ja viimeisen paalle laitetun peraan..,
valilla taas tuntuu etta -noh, saa nahda mita tasta viela tulee. Etta onko taa nyt edes niin erilaista olla taalla kun suomessa. Mutta, aika nayttaa, se on ainakin varma se.
Sen oon huomannut, etta espanjaa pitaa piesta paahan kovaa tan viikon ajan. Kun ravintolassakin tilailin ruokia niin onhan siina sellanen puoli-orpo olo. Ainakin sain tarjoilijan hymyilemaan jos en muuta. Lahetystyotahan sekin melkein on, eiko¿? Ens ti pitais menna Cordobaan johonkin perheeseen joka ei kai puhu yhtaan englantia, joten ihan vaan ruokapoytakeskustelujenkin takia pitaa toivoa etta vahan kielta uppoaa mun tunnetusti itsepaiseen kalloon.
Muttta, nyt olen siis taalla. Hyvissa voimissa ja hyvalla mielella. Kiitos muistamisista ja rukouksista ja niita tulen tarvitsemaan jatkossa viela todennakosesti paljon enemmankin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)