Eika se paha ollutkaan, "Linja-autossa on tunnelmaa.." Mutta jotenkin suomessa mulla.kin se kaksikin tuntia tuntuu valilla olevan puoli kuolemaa, kai se on asennekysymys tai jotain. Tai asenteenpuutos-kysymys.
Matkattiin siis viikoksi Puerto Ricoon, Missionesin osavaltioon. Osavaltion nimi tulee lahetystyosta, ja siella on kaupunkeja kuten Apostoles jne... Isosti historiaa eurooppalaisista lahetystyontekijoista aikanaan, ja kuulemma viela tanaankin 70 prossaa pastoreista on saksalaisia. Tai siella juuret omaavia.
Oli hyva viikko, siella on tosi kaunista, maa-aines on ihan punasta (kuvasta nakyy), ja yhdessa vehreyden kanssa se luo hyvan kontrastin. Oltiin Gabyn perheen luona majotuksessa ja vaki oli erittain vieraanvaraista. Kaytiin yks paiva (vain 6 tuntia bussilla) Iguazun vesiputouksilla, joka on yksi maailman 7-ihmeesta, kuvista vahan nakyy meininkia. Se on kaksi kilometria pitka vyohyke vesiputouksia, n. 80 metria korkea parhaillaan. Paljon vetta se. Ja joo, kastuttiin. Ja oli komiaa.
Paadyin myos jotenkin saarnaamaan paikallisessa Assembly of god -seurakunnassa, niiden
nuortenillassa. Eka kiskottiin ylistysta (ekaa kertaa elamassani soitin rumpuja kaytannossa viereisesta huoneesta, kopperosta, ja tietysti ilman etta kuulin laulua - tai paljoa muutakaan soittimia. Onneksi en tuntenut biiseja niin en tiennyt etta soitinko vaarin. :) ja sitten saarnasin kai jonkun kolmevarttia aiheesta -anteeksianto.
Yleisoa oli joku 45 ehka, ja oli hirmu kivaa saarnata, jos totta puhutaan, kun paasi russuttamaan sellasesta aiheesta josta jopa kuvitteli omaavansa jotain sanottavaa. Ja oli rento meininki, en edes muistanut jannittaa. (tosin kokenut saarnaajahan ma jo olen, toinen kerta kuitenkin..)

Yleisoa oli joku 45 ehka, ja oli hirmu kivaa saarnata, jos totta puhutaan, kun paasi russuttamaan sellasesta aiheesta josta jopa kuvitteli omaavansa jotain sanottavaa. Ja oli rento meininki, en edes muistanut jannittaa. (tosin kokenut saarnaajahan ma jo olen, toinen kerta kuitenkin..)
Ja palautekin oli jopa hyvaa, jotakuinkin kaikki sano etta "muy linda palabra", eli suomettaen "eri-kaunis puhe". Ja
jalkeenpain oli sellanen sopivasti liekeissa-oleva fiilis. Hyva kokemus oli se.
Niin, ja viela kavi niin etta kokouksen jalkeen
mulle tuotiin keratyn kolehdin sisalto kateen... Siina vaiheessa naureskelin melko-olemattomaan partaani etta "tassahan vedetaan ihan evankelista-meiningilla nykyaan." Hurjaa tama missionaarin elama, "lomallakin" :) Son of a preacherman indeed...

Ja silla 54-peson (10 euron) kolehdilla paasin taas osan matkaa bussilla kohti seuraavaa paikkaa.
Joka oli (talla kertaa vain 13 tunnin bussimatkan jalkeen) Monte Caseros-niminen pikkukaupunki. Siella asu yks kaveri joka oli luvannut opettaa mulle espanjaa. Hengailin siella baptisti-pastorin vaaleanpunasessa talossa ja oli oikein lepposaa. Rauhallista. Ja kun perheessa oli kolme kukaminkakin-ikasta tyttoa niin sai sellasen sopivan huomiokylvyn jolla jaksaa taas reissata yksinaan muutaman tovin. :) Ja opin hieman lisaa espanjaakin, luultavasti.
Viela tahan loppuun: Jos jollakulla on ollut mielessa auttaa Chilen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti