Pero, IS FUNNY!!!..!!

(mutta, on hauskaa!!!)
..sano entinenkin mies naurunsekaisesti polveaan pidellen ja maassa kieriskellen senjalkeen kun koitti seurata kattotuuletinta samaa tahtia pyorimalla sen alla, totes jossain vaiheessa etta on seurannut vahan liian kauan ja koitti iskeytya laheiseen nojatuoliin mutta paatyikin puunkaatumis-efektin saattelemana n. kolmen metrin paahan nojatuolista lattialle, satuttaen polvensa lisaksi myos erinaisia muita paikkoja. Mutta hei, koomikon ura vaatii uhrauksia.
(ei, en satuttanut paatani, se tapahtui jo paaaaljon aiemmin......)

Is funny - on yksi niista mukaenglanninkielisista hokemista mitka taalla kukoistaa, sita tulee kaytettya kaikkien mahdollisten jekkujen ym. kallien jalkeen. Muutama muukin tyyppi on saanut erityisen armoituksen Jumalalta siihen. Pero, is funny..

Viikko numero 7, ehka..
Mahtui monenmoista, alotetaan vaikka silla, etta loin Luisia naamaan. :) (tata se dts tekee miehelle..)
Eli, minioutreachin jalkeen Luis oli jotenkin onnistunut ottamaan seittemantoista askelta taaksepain urallaan, ja oli todella rasittava. Useamman kerran mainitsin siita, lopulta vaan en valittanyt koko tyypista kun alko meneen hermo. Ja se nyt vaan ei ole hyva tilanne sekaan, joten aikapaljon sita mietti etta mitas tassa nyt tekis..
Mutta sitten, yks paiva ystavamme Luisito paatti alkaa tunkemaan nyrkkiaan mun naamaan (varma tapa saada mut suuttumaan on tulla mun naamalle, kirjaimellisesti), ma kaks kertaa jotakuinkin jaksoin varottaa sita mutta sitten, paadyin (tahtasin vahan muualle) lyomaan sita naamaan. En kovaa, mutta henkinen isku oli aika kova, ma tietysti pyysin heti anteeksi ja sanoin etta se oli vahinko, mutta kylla se meni vessaan itkemaan sita. Joo, nain ne hommat ratkastaan, vai mita esa.. Eli, seuraavan tilaisuuden tullen hankin taas tulkin paikalle ja kaytiin asiaa lapi. Sanoin etta vaikka ymmarran etta sen kaytos on se mita se on oppinu, niin en pysty tajuamaan sita etta viela senkin jalkeen kun sille on kolmella eri kielella kaksmiljoonaa kertaa sanottu, niin se tekee tasmalleen samoja asioita. Se ei kerro halusta muuttua. Ja sanoin etta haluan pitaa siita, mutta se tekee sen tosi vaikeaksi, koska mun tapa osottaa ystavyytta ei ole sellanen viistoistavuotiaiden "tappeleminen". Pyysin tietysti anteeksi mutta sanoin etta se joutuu ite valitsemaan miten se haluaa etta sita kohdellaan.
Se itki siina vahan, ja sano etta se vaan tykkaa musta ja se ei "osaa" muuta tapaa osottaa sita, ja etta se oli sille tosi kova paikka etta ma oikeesti paraytin sita naamaan. Mutta se haluaa muuttua, vaan ei voi luvata etta heti onnistuu. Joten, ma lupasin koittaa pitaa temperamenttini kasassa, ja se yrittaa omalta osaltaan. Eipa siina, halaukset paalle ja homma oli paketissa. Sen jalkeen oli taas helpompi hengittaa, varmaan molemmilla.

Siis, lyominen on erittain vaarin, en suosittele kelleen, mutta..
... illalla sit huoneessa juteltiin vahan lisaa, ja juteltiin siita etta kun kukaan taalla ei oikein tykkaa siita, tytot varsinkaan, kaikilla on mennyt hermot siihen. Ma sit sanoin etta se on ite sen ansainnut kaytoksellaan, etta jos se haluaa etta ihmiset pitaa siita niin sen eteen pitaa tehda toita. Annoin sille yhden neuvon, -ole epaitsekas. Siita kaikki lahtee... Noh, Luis sitten innostu ja otti kynan ja paperia ja pyysi lisaa neuvoja, joten tehtiin sille lista siita miten toimia kohdellakseen toisia hyvin. Siihen kuulu mm. -naiset ensin, -sano hyvia asioita ihmisista, -palvele... Siina vahan naureskelin etta joo, saa nahda miten toimii. Antonio sano vaan etta kuuntele esaa, se on hyva opettaja naissa.. :)

Seuraavana paivana kaikkien hammastykseksi Luis todellakin alkoi tekemaan niita juttuja. Luis on aina ollut ihan sika ahne, se syo kaiken ruuan mita vaan mistaan saa ja todellakaan ei anna toisille omastaan, mutta ruokapoydassa nahtiin sellanenkin ihme etta se tarjos omastaan muille. Briana katto suu auki vieresta etta -mita hittia..? Ja se ei jaanyt siihen, koko viikon ajan Luis on ollu huomaavainen, suhteellisen, tehny toisten puolesta asioita, hoitanu hommansa hyvin, sanonut kiitos ja anteeksi... On oikeesti mahtavaa nahda etta se muuttuu, ja ihan varmasti se tulee nakymaan muidenkin kaytoksessa sita kohtaan. Kun tytot kirjotti sille kirjeen etta hienoa kun se on muuttunut, niin kylla siina pojan silmat kostu, totes mulle englannillaan ytimekkaasti etta: -emotional. :)
Mutta on ollu hienoa nahda, se on ihan oikeesti muuttunu, ja muuttuu tietysti koko ajan, prosessejahan noi on. Mutta nykyaan sen kanssa jaksaa jopa olla. :) Ja ma uskon etta sille itelleenkin se on iso asia, etta se huomaa pystyvansa muuttaan kaytostaan. Ilmeisesti se lyomisen aikaansaama reaktio vihdoin oli niin vahva etta se oikeesti sai sen muutoksen lahtemaan kayntiin, ehka se oli se mita "tarvittiin". Mutta siis, en ma lyonyt, lappasin lahinna..
Tossa yks paiva se halus jutella ja sano etta: -kiitos kun sa olet ollut niin hyva mulle, joka paiva.. (nooo,,,, ma just loin sua naamaan tossa yks paiva, etta ei kesta.. :) Mutta niin, kai ma sit teen jotain oikeinkin, vaikka ite tiedan etta pystyisin tekemaan enemmankin, ei vaan jaksa ja halua aina.

Talla viikolla oli opetusta seksuaalisuudesta yms. Siina vaiheessa kun puhuttiin transseksuaaleista jne, niin tottakai paljastu etta esa veti kirjaesitelman dragina. Joten, virallinen maaritelma mulle on -casual transvestite. Ja iso hymy. :)

Ollu mielenkiintosta huomata, etta asioita mita on pitanu "haasteellisina" on tullu eteen, aika montakin. Yks lisaa tuli kun juttelin yhen tyton kanssa ja se kysy etta miten sa pystyt oleen sen yhden pojan kanssa niin rennosti vaikka sa tiedat etta se on bi-seksuaali.
Meika siihen etta........ niin, ai on vai?
Kuulemma oli yhdessa todistuspuheenvuorossa sanonut niin, sanonut etta se ei halua olla mutta on saanu niin paljon shittia aikanaan tytoilta etta sen takia joutuu nyt kamppaileen ton asian kanssa.
No, ma sitten mietin asiaa, kyseessa on tyyppi jonka kanssa urheilen ja pompin tuolla aina tilaisuuden tullen ilman paitaa ja tietysti kampilla pelkissa kalsareissa jne, joten asiaa joutui miettimaan. Totesin, etta kai tassa sit vaan pitaa nousta tilanteen ylapuolelle, jos ma alan muuttamaan kaytostani sen takia etta jollain toisella on joku ongelma, niin ma kahlitsen silla vaan itteani jos mun kaytos ei sita haittaa. Ja koska se ei oo siita sanonut, niin en usko etta se haittaa, ja ajattelen asian myos niin, etta jos se haluaa oppia olemaan streitti, niin sen pitaakin tottua siihen etta pojat on niinkun pojat on.
Siina vaiheessa noi kuitenkin oli vaan ajatuksia, en tiennyt miten kaytannossa reagoisin jatkossa, joten odotin mielenkiinnolla. Kuitenkin joskus miettiny etta mita jos joku kavereista paljastuiskin homoksi tms, etta miten siihen suhtautuis. No, nyt tiedan...

eli. nousin sen ylapuolelle kohtuu onnistuneesti. En ma ole muuttanut kaytostani millaan tavalla, tietysti asiaa valilla tulee ajateltua ja ehka jotain juttuja varottua vahan, mutta kaytannossa en oo muuttanut mitaan ja olen ilonen siita, etta se meni niin. Homous sinansa on synti muiden joukossa, kaikki me kamppaillaan omien syntiemme kanssa joten ei tassa ketaan olla tuomitsemassa, vaan tukemassa. Mutta toi oli, tai on, uus tilanne mun elamassa, joten mielenkiintosta ollu katsoa miten ite reagoi. Ja onneksi, ihan hyvin. :)

Mitapa muuta.. ensviikonloppuna mennaan varmaan uruguayhin, pitaa menna uusimaan viisumit. Sellanen yhentoistatunnin paraytys bussilla yon yli, siella paiva, ja sit takas. Elamysmatkailua.

Tossa tuli mietittya. Monenlaista. Mm. etta onko se ylpeytta kun ei oo kovin kova pyytamaan apua. tai etta kun se on kovin vaikeeta. Aikanaan jo koulussa laitoin aina jonkun kaverin kysymaan opettajalta mun puolesta kun inhosin kysella.. :) Ja vielakin selvitan asiat mielummin ite kun kysyn. Eli, onko se vaan mun ylpeytta.. Koska mielummin haluaisin olla noyra kuin ylpea, jos voin valita. Ja jumalan kanssa varsinkin se noyryys on kohtuullisen suotavaa. Kun on monta asiaa missa tuntee ittensa vajavaiseksi, ja jopa pyytaa apua jumalalta, mutta ei ehka usko siihen, tai tuntee rajansa liian hyvin.. onko sekin vaan sita samaa ylpeytta, etta ma kylla tiedan mihin pystyn ja mihin en, ei musta oo enempaan.. En tieda.

Yks paiva meilla oli missiotiimejemme kanssa hetki jolloin annettiin palautetta toisista.mme. Oli kiva kuulla mm. etta ma en ole ikina negatiivinen, ja etta mulla on iso karisma (ei tulis mieleenkaan sanoa itestani niin, tunnistan kylla karisman enka nae sita katsoessani peiliin, mutta ehka kun laittaa tarpeeksi nuorien viereen seisomaan niin.. :), mutta kivoin ehka oli, tai puhuttelevin, ( kun ma taalla olen aika kovaa yrittanyt ja yritan huomioida kaikkia edes vahan tasapuolisesti, mutta tietysti se menee niin etta niiden kanssa jotka puhuu englantia tulee oltua ja puhuttua huomattavasti enemman, niin valilla kannan vahan huonoa omatuntoa siita etten huomioi kaikkia riittavasti ), niin yks tytto mun tiimista, sellanen ujo.hko ja hiljanen, sano etta kun mein tiimit jaettiin niin se toivo etta se paasee mun kanssa samaan tiimiin kun ma aina huomioin sita ja kannustan ja tuen sita.
Ja ma en siis edes puhu sen kanssa samaa kielta, ja oon ajatellut etta olis kiva kun pystyis huomioimaan sita enemman, vahan ollu huono omatunto siita. Mutta ehka se on niin, etta ne pienet teot mitka valilla mietityttaa etta onko niilla mitaan merkitysta, kuten se etta menee istumaan jonkun viereen joka on vahan yksinaisen nakonen eika mee sen parhaan kaverinsa viereen, tai sanoo niita kahen sanan hyvia lauseita, tai vaan huomioi sita sanomalla sen nimen, niin.. ehka niilla sit lopulta kuitenkin on merkitysta. Oli kiva kuulla. Toiset nakee aina niin eri lailla asiat kuin mita ite. Muistakaa ihmiset kertoa niita hyvia asioita aaneen mita naette toisissa.nne.

Viela yks ajatus. Mietin tossa, etta mita jos kun me kuollaan, niin paljastuiskin etta jumalaa ei ookkaan olemassa. Mika sun reaktio olis? Olisko se etta: -voi perttu, heitin elamani hukkaan, jatin niin monta asiaa tekematta kun "olin uskovainen"?
Kun eiko asia ole niin, etta jos me oikeasti uskotaan jumalaan, ja raamattuun, niin se tarkottaa etta kun me eletaan tai ainakin pyritaan elamaan elamaamme niinkuin jumala haluaa ja on tarkoittanut, niin se on meidan omaksi parhaaksemme. Se on paras tapa elaa tata elamaa juuri mulle, juuri sulle. Se on se tapa elaa josta sa saat suurimman tyytyvaisyyden. En kayta sanaa ilo, koska ihminen voi olla aarettoman surullinen ja samaan aikaan tietaa olevansa oikeassa paikassa elamassa, olla sisaisesti tyytyvainen. Suru on vaan tunne, tyytyvaisyys elamaansa on jotain enemman. Eli, jos jumalaa ei oliskaan, niin muuttaisitko sa elamaas?
Jos sun vastaus on etta muuttaisit (jos nyt lasketaan kirkossa kaynnit ja raamatunluvut ja rukoukset pois), jos sa muuttaisit sun tapaa elaa, sun paatoksia ja tekoja, tapaa kohdella muita, niin siina tapauksessa sun kannattaa oikeasti miettia etta elatko sa elamaas niinkun jumala haluais, tai pyritko edes siihen. Tai sit sun kannattaa miettia etta minka takia sa olet uskossa. (eroakirkosta.fi :)
Koska, jos sa teet asioita vaan sentakia etta jumala niin "vaatii", sa vedat rajulla lakihenkisyydella ja sa et tule ikina olemaan tyytyvainen elamaas. Jos me uskotaan jumalaan, niin kylla siihen kuuluu se etta me luotetaan siihen etta Jumala haluaa etta me eletaan taa elama niin hyvin kuin mahdollista, ja "hyvin" tarkoittaa sita etta me eletaan se niin etta me ollaan oikealla paikalla, tehdaan asioita oikein, tehdaan niita asioita mita meidat on tarkotettu tekemaan, ja siita saadaan se sisainen tunne tyytyvaisyydesta. Minka takia se jumala haluaa etta me asiat tehtais jollain tietylla tapaa? No MEIDAN takia, etta meilla olis parempi olla, etta muillakin olis parempi olla, etta meilla olis "kivempaa". Ei todellakaan helpompaa, ei enemman rahaa, ei enemman naisia, ei enemman kesalomaa, vaan etta me oltais tyytyvaisempia tahan elamaamme. Se tyytyvaisyys joko tulee jumalan tahdon noudattamisesta, tai sitten koko jumalassa ja sen rakkaudessa ei ole mitaan jarkea.

Kannattaa miettia. Miten sa haluaisit elaa elamaas jos jumalaa ei oliskaan? Minka takia sa teet asioita joita sa teet? Sun takia, Jumalan takia, vai... onko se sama asia?
Ma ihan oikeasti uskon, etta ma haluaisin elaa just nain. Tai siten mihin ma kokoajan pyrin (kuitenkaan taysin siihen varmaan ikina paasematta).

Rakasta Jumalaa, rakasta lahimmaistasi niinkuin itseasi. Kylla se elaman salaisuus piilee noissa sanoissa. . .

kuvia, lahetysmatkalta.kin Juttu julkaistu erikseen. Huom huom. :)

..................................Draamareenit- Yllattaen esa on se maassa kieriva..

Ei olekaan koskaan kukaan rukoillut mun jalkojeni.kin puolesta. Parahdyttava kokemus. Mokomakin missionaari..

Grilliruokaa. Autotallit pitais olla suomessakin sita varten etta siella on piiiitka poyta ystavia varten.

.....................................................Vanhainkodissa settia.

......................................"muusikonplantut" Mina ja teresa siis.

..................................Papparaisten kanssa juttelemassa vanhainkodissa.

.......................................Lapsia, alla slummilapsia ylla Pilar - lapsia.

.................................................Rukoussuojat demonstraatiossa.

.....................................Reenit hyvissa ajoin 5min ennen vanainkotikeikkaa.

................................................Draamaa kirkossa, alla kirkko.

..................................................Iltapalaksi konnakuoroa.

..........................................Yksi ryhma joille vedettiin kerhontapaista.

................................................................Ready to go.

"First I though you're very serious, but you are CRAZY!"

("eka luulin etta sa olet tosi vakava, mutta sa oletkin ihan kahjo...")

-sanoi eraskin tytto evankeliointireissussa.
...Ihan kivaa kun saa olla oma itsensa. Jostain kumman syysta ma esimerkiksi lauleskelen (joo joo keula) taalla kokoajan, jota suomessa en ikina tekis. Ihan vaan huomaavaisuudesta muita kohtaan. Hannakin aina tunki ruokaa mun suuhun jos ma aloin laulamaan, kai se oli joku lintuemo-ilmio, etta kun alko kuulumaan linnunpoikasten karjuntaa muistuttavaa aantelya, niin akkia ruokaa siihen suuntaan.. Noh, kielimuurista tai jostain ihanmuusta johtuen, taalla tulee lauleskeltua. Muunmuassa.. :)

Siispa, oltiin evankelioimassa viimeviikolla. Pilar -nimisessa pikkukaupungissa, joku 14 tuhatta asukasta. Paraytettiin bussilla rinkkojemme ja lastenvaunujemme kanssa paikalle (tiimin vetajina oli siis claudia ja pablo, sellanen 32v pariskunta joilla on 9kk vanha lapsi) ja saapasteltiin itsejemme kanssa kirkolle. Oli ihan hieno ja kiva seurakunta, tosin penkkeja oli vaan puoleen saliin asti kun vakea ei riita ihan tuvan taydelta.

Siella sitten majotuttiin piharakennukseen, patjat ja lattia -meiningilla, ja seuraavana paivana alotettiin sitten rukousteluiden ja aamupalasteluiden jalkeen vierailulla paikalliseen vanhainkodin tapaseen. Se oli vahan sellanenen vanhusten ruokintapaikan ja vanhainkodin valimuoto kai. Ei naista oikein ota selvaa. Aika pieni joka tapauksessa, ja aika karu. Tietysti. Vanhuksilla suomessa kaikesta huolimatta on aika hyvat olot, kun asioita suhteuttaa.

Siella sitten laulettiin ja Teresa soitti viulua hengailtiin vanhusten kanssa. Makin vaikenin sujuvasti useammalla kielella. Tai sit joku tulkkas mulle espanjasta helpommaksi espanjaksi, papparaisten puhetta kun ei ollut ihan helpoin ymmartaa. Ja koska mein tiimissa ei varsinaisesti ollu ketaan joka olis kunnolla osannu espanjaa ja englantia molempia, joten siinakin mielessa oli ihan hyva ja haastava viikko. Leaderit, eli claudia ja pablo ja mafe (19v. tytto kolumbiasta, erinomaista vaimoainesta olis jollekin, ei muuta kun tulkaa riiustelemaan.. ja samalla morjestaan mua :) osas muutaman sanan englantia, Teresa itavaltalaisena tietty osas englantia mutta ei espanjaa, sit viela Antonio (puoliprofessionaali evankelista) Paraguaista ja Rocio argentiinasta kuului jengiin, ja ne ei osaa yhtaan englantia. Eli, ainakin vahan tuli opittua lisaa espanjaakin ton viikon aikana.

Ekana paivana oli aika tyhja olo, ihan vaan sen takia kun tuntu etta musta ei aio olla mitaan hyotya koko hommassa kun ei osaa puhua. Tai osaa, mutta vaaria kielia.

Sit jossain vaiheessa kun alotettiin harjotteleen draamoja ja sketseja, niin olokin parani. Naytteleminen kun on vaan kivaa, ja siina ei tarvii puhua, yleensa. Mun ainoat vuorosanat viikon aikana tais olla "mama mama, me pico un mosquito" ja "soy estrella de rock de finlandia" mutta aiti aiti mua pisti moskiitto -laini tuli kylla tutuksi sen viikon aikana. Ja jostain kumman syysta kaikissa naytelmissa esa paatyy kierimaan pitkin maita ja mantuja. Kai se on mun kutsumus sitten, nain missionaarina.

Seuraavina paivina kaytiin vierailemassa lisaa vanhainkodissa, jossa mun piti puhua, joten puhuin aiheesta -vanhusten kunnioittaminen, sen puute, ja siita johtuva vanhusten yksinaisyys- kuulostaa hienolta, mutta vedin siis TODELLA yksinkertasen version, senjalkeen kun Mafen kanssa kaytiin eka sanakirjasta lapi kaikki vaikeat sanat, joita ei edes ollut. Mutta, ehka se oli ihan hyva puhe, silti. Pyysin muidenkin nuorten kuin itseni puolesta anteeksi.

Lisaksi kaytiin sairaalassa vierailemassa syopasairaan miehen luona rukoilemassa ja morjestelemassa, oli sairaalakin vahan erimeiningilla kun suomessa, sit kaytiin kaikenmaailman lasten "kerhoissa", vetamassa ohjelmaa. (eli esa kieri pitkin niita kuuluisia maita ja mantuja, moneen kertaan) Ja kaytiin tapaamassa kaupunginjohtajaa ja hengailemassa kaikenmaailman ihmisten luona ja..... Lisaksi vedettiin nuortenilta ja pari kokousta. Paasin jopa soittamaan rumpuja ylistyksessa, ekaan kertaan ehka viiteen vuoteen. Ja ne viela vaati etta soitan kovaa!! (jalkeenpain totes etta: -soitit kylla tosi kovaa... :) Mutta suomessa toistaiseksi ikina ei kukaan oo sanonu etta soita kovaa.. Muutenkin taalla on jotenkin kivaa se kun asioiden ei vaadita olevan taydellisia, ylistysta voi ihan hyvin saestaa pelkilla rummuilla ja viululla jne.. :) Suomessa kun valilla seurakunnissakin tuntuu etta se menee sellakseksi taydellisyydentavotteluksi, tai no, elamassa ihan vaan yleensakin.
Ja taas tuli todettua, etta todellisuudessa se "lahetystyontekijan" elama on niita pikkuasioita, kyllahan ma olin sen maailmalla jo moneen otteeseen todennu etta se on aika arjenlaheista, mutta taas se realisoitui aika hyvin. Luokassa opiskellaan, mutta toi on sita tosi elamaa.

Sen lisaksi, syotiin hyvin, todella hyvin, seurakunta tarjos paljon ja hyvia ruoka-aineita, joten otettiin tilaisuudesta vaari. Muutenkin oli tosi rentouttavaa, aika rauhallisella tahdilla vedettiin, argentiina-meiningilla. Tapaus tosielamasta: "monelta se kokous alkaa? -Puol ysi. Mita kello on? Puol ysi... me lahetaan kaymaan suihkussa ja sit pitaa viela kattoo ja harjotella ne piisit mita vedetaan...."
-Teresan kanssa tuli muutamaan otteeseen naureskeltua rentoa meininkia, mm. yhesta kerhosta myohastyttiin senverran etta paikalla ei enaa ollu ketaan.. Jai siis kerho pitamatta, mutta. Sellasta sattuu.. :) En voi vaittaa etteiko rento meininki sopis mulle..
Ja, joutuu aina ihmettelemaan sita kun normi keskiviikkoillan kokous saattaa kestaa puol kahteentoista. Ja siella on lapset ja mummot mukana suunnilleen.. Tallaselle iltaelajalle sopii kylla sekin kuin se nena siihen kuuluisaan.
On hassua olla se "cool" ulkomaalainen tyyppi joka vierailee seurakunnassa, mikalie missionaari. Kaikki srkuntapiireissa kasvaneet varmaan tiedatte mita tarkotan. Se joka ei osaa kielta ja vaan elvistelee ja patsastelee, eiku.. hymyilee ja yrittaa olla mukava vaikkei tajuakaan mistaan mitaan ja saa silti kaikkien huomion. :)

Niin, ja LIHAAKIN paastiin syomaan. Yks perhe tarjos grilli-illallisen. Ylensoin, runsaasti. Moneen kertaan.

Vikana paivana, kun jouduttiin vedattaan takaslahtoa kun taalla oli vessaremontit kaynnissa, niin muuta kaytti luppoajan menemalla muutamaksi tunniksi nukkumaan, ja esa.. no menemalla ulkoilemaan ilman paitaa tietysti. Taalla kun ei paase rantojenmieheilemaan ikina, niin oli pakko tarttua tilaisuuteen. Eli vaikka vasyttikin, niin valitsin menna seisoskelemaan keskelle junarataa muutamaksi tunniksi ja kuuntelemaan musiikkia. Se kertoo ehka siita miten paljon oikeasti pidan auringosta, en ruskettumisen takia, vaan ihan vaan auringosta. Ja tuulesta. Ja veden kun viela olis saanu siihen yhdistettya.. :) Kai ne jollain tavalla on ne vapauden elementit. Ulkoiset.
Siina tuli mietittya myos, etta kun auringonotossakin on omat vaaransa, ihosyovat jne, niin kylla se lopulta on niin etta ihminen joutuu valitsemaan elamasta ne asiat joista se nauttii taysilla, ja ne joista se nauttii osittain. Ne jotka merkitsee niin paljon etta niista haluaa ottaa kaiken mahdollisen irti. Kyllahan auringostakin voi "nauttia" paita paalla ja vartin paivassa ja elaa turvallisesti, mutta se on mulle sama kuin etta ajaisin moottoripyoralla kaikenmaailman ajovarusteet paalla. Joo, olishan se turvallisempaa, mutta silloin se olis vaan osittaista nautintoa. Jos siita voi saada enemmankin irti niin ma valitsen sen vaihtoehdon, etta ne asiat mitka mulle on tarkeita, yritan nauttia niista taysilla. Ainahan kaikkea voi sattua, mutta ei elamalta voi suojautua kokonaan. Ja jos joku kutsuu noita turhaksi vaaralla leikkimiseksi, niin autolla ajo se vasta turhaa vaarallaleikkimista onkin, viela jos ajelee ihan turhanpaiten. Moni ihminenen kuolee autoonsa.

Ja elama, siltakin voi suojautua, sydamensakin voi suojata, voi olla rupeamatta yhteenkaan ihmissuhteeseen ettei vaan kay kopelosti, voi olla kokeilematta mitaan uutta, voi tehda vaan niita asioita mita tietaa osaavansa, ettei vaan kolhi itseaan, saati sitten sarje sydantaan, mutta.. se nyt vaan on kivempaa ajaa sita moottoripyoraa ilman sita kyparaa. Se nyt vaan on.

Mutta, en tieda miksi kerroin ilmanpaitaajuttuja tahan valiin, kai ne sitten on mulle tarkeita. Jokatapauksessa, oli hyva viikko. Ja oli jotenkin hieno tunne kun jonain iltana mietti kulunutta paivaa, ja totes etta ei tehnyt paivan aikana mitaan itsekasta. Kaikki oli tarkotettu jonkun toisen parhaaksi. Se tuntuu hyvalta.
Ja. Muutama taydellinen hetkikin mahtu viikkoon. Parina iltana puolenyon jalkeen istuskelin siella kirkon pihalla yksinani tayden kuun ja sinisen tahtitaivaan alla kuunnellen tilanteeseen sopivaa musiikkia, ja tuntu hyvalta. Jotakuinkin taydelliselta. Noi on niita hetkia mita varten musta tuntuu etta ma elan, tai mitka tekee elamasta elamisen arvosta. Kai se jollain tavalla on jopa mun tapani ylistaa. Ainakin ma koen Jumalan niissa hetkissa.

Kuitenkin, kiitin sydamestani Jumalaa siita etta sain olla siina hetkessa, siina paikassa. Etta sain olla jossain vitsin argentiinassa jonkun vitsin pikkukaupungin kirkon pihalla kuunnellen laulua jossa sanotaan etta "poika nostaa pystyyn peukalon, maaranpaana tuntematon" ja ajatellen etta mun tulevaisuus on ihan auki. Ma en tieda, enka jaksa arvailla. Ehka ma tulen taalta kevaalla takas, ehka en. Talla hetkella tuntuu silta etta jos jumala mut huolii, niin en tule, mutta silla voi olla mulle tietysti muitakin suunnitelmia. Itse itsessani tuntuu taas silta etta mulla ei oo niinpaljoa annettavaa etta kukaan mua taalla haluais pitaa, mutta.. aika nayttaa..

Oli myos kivaa kun sai taas palautetta siita miten ilmeikas on, esityksissa jne.. Kun en muistaakseni ikina suomessa oo saanu kiitosta ilmeikkyydestani, niin senkin takia se tuntuu erikivalta. Niinhan se on etta jos jonkun silmia on kehuttu koko ikansa, jokainen sanoo etta: -voi kun sulla on niin kauniit silmat! ..niin kylla siina ennenpitkaa tulee vastareaktio etta: -eiko mussa tosiaankaan mitaan muuta kaunista ole? Senkin takia (mulla ei siis ole erikauniit silmat) on kiva kun kuulee kehuja jostain ihan uudesta jutusta.

Nyt, ollaan taas takasin taalla tukikohdassa. Kuulin just etta meilta on rahat niin loppu (kellaan staffilaisilla ei oo ollu varaa maksaa kuukausittaisia maksujaan, oppilaat on suurimmaks osaks maksanu ja ma maksoin muutaman oppilaan ekstraa) etta henkilokunta ei sentakia oo syony meinkaa eilisen jalkeen, kun ne haluaa etta edes oppilaat voi syoda muutakin kuin pelkkaa makaronia (henkilokunta siis nautti sita), joten.. noi ihmiset henkilokunnassa on mun ystavia, en ma ala syomaan sita jauhelihakastikettani yksinani, eli kavin sanomassa etta ma toimitan loputkin varantoni tanne. Mulla on kuitenkin viela useampi sata euroa tililla, silla syo taalla monta kuukautta. Ja en ma niita rahoja tarvii, mulla on kaikki mita ma elamiseen tarviin ja sen lisaksi ma tiedan etta tarvittaessa ma saan kylla lisaa jos tulee hata. Valilla melkein tuntee huonoa omaatuntoa siita ettei "tarvii" mitaan Jumalan ihmetta siihen etta voi olla taalla, etta joku maksais mut tms. Mutta, kaipa se koko prosessi etta ma paadyin tanne oli osa sita jumalan tyota.
Joskus sita miettii ja toivoo etta kun joku tarvii kipeasti rahaa, niin etta se oikeesti olis Jumalan "ihme", etta ne loytyis sen sukasta keskella yota tms. Mutta, totuus vaan kuitenkin taitaa olla, etta vaikka se oliskin Jumalalle helposti mahdollista, niin Jumalapa haluaa kayttaa meita ihmisia niihin ihmeisiinsa. Kai se taka-ajatus on siina etta kun antaa niin saa, joten meidan parhaaksi sekin..

Taalla sato, yks ilta-yo. Jopa ihan kunnolla. Hassua kun ihmiset juhlii sadetta, suomessa te ette taida siella hirveesti hihkua kun alkaa sataa.. :) Mutta oli hyva asia se, ei muuta kun viela vahan lisaa sateita, tasta se lahtee..

Ja kaytiin evankelioimassa, ovelta ovelle. Ma kyselin kysymyksia espanjaksi. (lapusta:) Mutta oli eka kerta mun elamassa oikeasti menna oville ja ihmisten luo. Tolleen "galluppia" tehden tietysti huomattavasti helpompaa, mutta. Suosittelen. Ei muuta kuin pojat menkaahan joskus boys nite outissa ovelta ovelle... :) Parru varmaan antaa vinkkeja halvalla. :P

Valilla taalla elaman karuus herattelee jotenkin aika erilailla kun Suomessa. Mua esim. aina jaksaa ihmetyttaa se etta miten taalla voi olla ihan oikeasti hienokin talo, ja sen takapihan aidantakana taytta slummia. Jotenkin se diversity... eli.... monimuotoisuus? on ihan eriluokkaa kun suomessa, taalla luokkaerot on aika isot, mutta ne eri luokissa olevat ihmiset saattaa silti asua ihan vierekkain. Ja elaman karuudesta kerto just Bri eilenillalla, se oli ollu evankelioimassa ja siella oli sit ollu yks pikkutytto, 11v. Bri oli vaan sanonu etta sulla on hienoja sormuksia, johon tytto vastas etta naapurin seta antaa niita palveluksia vastaan. Kylla, just niita palveluksia.... Kun se asia alko siita sitten aukenemaan niin siina oli itkeneet niin tytto kuin Brianakin, ja Bri sano etta ne asiat mita se osas sille tytolle sanoa ei tullu silta vaan Jumalalta, kun sen espanja ei ole mitenkaan mahdottoman hyvaa. Lopuksi se viela anto sille tytolle sormuksensa, ja sano etta se haluaa osottaa silla etta sormuksi voi saada myos ilman vastapalveluksia. Kuten Jumalan rakkautta.
Mutta.. niiden tyttoryhmasta keta ne evankelio, alle 12v. tyttoja, viis seittemasta oli hyvaksikaytettyja tai muuten vaan seksuaalisesti rikki. Elaman todellisuutta taalla puolen maailmaa.

Talla viikolla oon ollu jotenkin vaihtelevatunnelmainen, (alotin siis kirjottaan tata jo viikko sitten, mutta en paassy nettiin koko viikkona). Kun alle satanelioiseen taloon laitetaan 14 ihmista asumaan kokopaivasesti, ja lisaksi kymmenen lisaa viettaa paivansa siella, ja kaikki on alle 30v. Niin ei tassa mitaan big brotheria tarvita, kylla taala tunteet virtaa ja vaihtelee ihan riittavasti. Mutta sitahan se elama on, valilla raivotaan ja valilla itketaan. Tytto-osastolla noilla aina valilla on vahan dramatiikkaa.. :)
Kun on tata katellu taalla, tata elamaa, ja kuunnellu naita tarinoita ja nahny lahelta uusia syntyvan, niin kyllahan tassa jollain tavalla olis aika kova halu olla mukana tassa. Mukana auttamassa nuoria muuttumaan, koska jotkut muutokset on tosi radikaaleja. Parempaan suuntaan. En ma niin sinisilmanen oo, ettenko tajuais etta kaikki muutokset ei tuu pysymaan, mutta osa pysyy, ja se on jo itsessaan ihan riittava syy siihen etta haluaisin olla osa tata. Mutta, edelleenkaan en oon tippaakaan varma siita etta onko mulla riittavasti annettavaa. Ehka jos ma rupeisi kokopaivaiseksi vessanpesijaksi, ja sen ohessa sitten hengailisin ja juttelisin ihmisten kanssa. Kun se on se missa ma olen hyva, se missa ma tiedan etta mulla on sita annettavaa. (vessanpesu? :) Mutta saa tosiaan nahda mihin taa tasta menee. munkinnelama.

Sen totesin taas kerran etta tarinat on mahtavia, ihmisten tarinat. Kuka vaan voi saarnata mitavaan, mutta jos se ei oo henkilokohtaista niin se on aikalailla vaan pelkkia sanoja. Sita mielta olen aika lujaa. Ne on ne tarinat jotka koskettaa ihmisia, muuttaa ihmisia. Taallakin on tullu niin yllattavia tarinoita ihmisilta, en olis ikina uskonu etta jollain on se tausta mika niilla on. Mutta, Jumala muuttaa..

Mulla on raamatunpaikkakin talla kertaa, sellanen kuin Joh. 10: 14-15

"I am the good shepherd. As the Father knows me and I know my Father, in the same way I know my sheep and they know me. And I am willing to die for them."

Niin, Jeesus kuoli sun.kin puolesta. Sillon kakstuhatta vuotta sitten.Mahtavaa. Mutta se ei viela oo se juttu. Voihan sita ajatella etta joo, se kuoli mutta sepa ei tiennyt minka puolesta kuoli. Jos se tietais millanen ma olen niin ei varmasti kuolis mun puolesta. Mutta, se kauneus, se rakkauden ydin on siina etta Jeesus olis valmis kuolemaan sun puolesta uudestaan. Tanaan. Tuntien sut, tietaen mika ja mita sa olet, tietaen miten sa olet loukannut sita ja toiminut sen tahtoa vastaan. Miksi?
-Sita kai se rakkaus on.

Omaan elamaani ma pystyn tota heijastaan niin, etta.. Ma tiedan etta jos ma pystyisin menemaan aikakoneella taaksepain, ja voisin valita uudestaan menenko hannan kanssa naimisiin tietaen mita tulee tapahtumaan, tietaen etta se tulee satuttamaan mua enemman kuin mikaan tassa elamassa. Niin, ma valitsisin samoin. Miksi? Koska...

-Sita kai se rakkaus on.

Kuvasatoa, muu sato kun on kuivuuden takia kuolemassa..

Osa kuvista on vaarinpain, naemma en saa tassa kaannettya. Sori. Kaannelkaa paatanne. Lisaa kuvia myohemmin kun lisaa aikaa........

Viimeviikolla vetta sai viela kayttaakin. :) Gisel.

Gabriela

Hampurilaisia. MUUCHO.

Munpopot. TOdella hienot.

Se polya ja lasinrisuja kasvava puisto. Ollaan leikkimassa...

Ope, Alejandro Cruz. Huippu.

B`day

Hyvaa syntymapaivaa epsanjaksi.

Yllatyspileet

Jaatelontekoa

Etupihan patio

Opiskelua rajusti. (vahemman)

Jaatelontekoa

Pyykkia. Nyrkeilla.

Lihansyontihetki staffi-talossa.

Tytot joraa.

Staffin tyttoja, Raguel, Mafe ja Gisel

Maisemaa talta kukkulalta missa taa lahio on.

LIHAAA

Luis, Mie ja Bri

Lamminta, riittavan. Viela kun olis vetta... :)

Ruokala(luokka, tanssilattia, kerhotila..) valmiina ottamaan nalkaiset esat vastaan

Kuivuutta ja muuta mukavaa.

Nyt ei laiteta mitaan raamatunpaikkoja tahan, ettei urauduta liikaa..

Eli, taalla on kuuma. Sellasta paalle neljaakymppia vedetaan, ja on vasta kevat. Ilmastonmuutos tekee tepposiansa. On tarjennut ihan hyvin kun oppitunnit esim. on peltikattosessa autotallissa, saa koittaa keskittya ihan tosissaan. Ja tyopalvelussa talla viikolla olin siivoamassa sita polya ja lasinsiruja kasvavaa puistoa niista lasinsiruista. Pari tuntia auringossa tekee kutaa.. Tosin, muutamana paivana saatiin Germanin kaa olla ilman paitaa kun ei ollu nais-osastoa mukana, joten pieni rantojenmies sisallani lahinna vaan nautti vapaudesta.. JA, juhlan kunniaks molempina paivina tarjosin pojille jaatelot tyopalvelun jalkeen.. SE oli mukavaa se, muidenkin kuin mun mielesta. :)

Tallahetkella meilla on taalla suihkukielto, koska ei oo vetta... Taalla ei oo satanu kunnolla varmaan vuoteen, joten eilen napsahti vedenkayttokielto. Juoda saa jne, mutta suihkussakaynti kielletty ainakin toistaiseksi. Ja lampoa tosiaan se 40, jammie.. :) Mutta, saa rukoilla sadetta, niin hengellista kuin ihan vaan markaakin. Ehka jopa enemman nyt sita tavallista markaa..

Eilenillalla meilla oli love feast, sellanen kerran kuukaudessa oleva kiitos-ateria. Teemana oli sirkus, joten pukeuduttiin asiaanmukaisesti. Laitan kuvia kunvaan ehin. (ihan oikeasti laitan, on jo muistitikulla asti..) Oli mukavaa kuitenkin.
Ja meikan ostamat kaiuttimet on ollu kovassa kaytossa, ei ollu turha ostos sekaan. Hyva niin.

Taa viikko oli aika... tapahtumarikas. Heti tiistaiaamun kunniaksi, hiljasen tunnin aikana olin lukemassa raamattua patiolla kun kuulin etta joku hyperventiloi rajusti, meni ehka kaks sekunttia kun arvasin etta nyt Brianalle on kaynyt jotain (nain vartti aikasemmin kun se lahti kaveleen ulos), ryntasin paikalle ja siella Briana (se 18v jenkkitytto) oli vaatteet ihan likasina ja ylahuuli verta valuen ja ihan paniikissa. Ei muuta kun rauhottelemaan ja vakuuttelemaan etta se on turvassa ja kyseleen etta mita tapahtu...
Se oli kavelly korttelin ympari, sellaselle paikalle minne ei olis ollenkaan hyva menna yksin, mutta kun se tykkaa fiilistella siella. Sita vastaan oli tullu joku poika, joka oli kattonu sita ja kattonu viela taaksepainkin, Briana oli jatkanu kavelya kulman ympari, ja muutama sekuntti senjalkeen se tunsi etta joku tarttu siihen takaapain. Eka se luuli etta se on joku meista joka vaan pelleilee, mutta kun se koitti kattoa niin sita lyotiin paahan. Sen jalkeen se tyyppi heitti sen maahan ja jatko lyomista ja koitti saada sen iPodin (musiikkisoitin) sen taskusta, aluks Briana taisteli vastaan kunnes tajus etta on helpompi kun antaa sen ottaa sen, mutta se tyyppi lyomisen lisaks viela potki sita, mm. paahan, joten Bri keskitty vaan suojaaan paatansa. Sitten kun silla oli jo se soitin kadessa se viela potkas Brianaa taysilla mahaan, ilmat pihalle, ja lahti juokseen karkuun... Bri siita sitten jotenkin hoippu takas tanne, matkaa oli vaan ehka sata metria, ja.. No, voitte ehka kuvitella, tai arvata, etta oli pikkusessa paniikissa.
Me sitten Teresan ja Antonion kaa saatiin sita jonkinverran rauhotettua ja mentiin yhessa rukoileen sen kanssa ja puolesta. Onneksi sita ei ollu sattunu mitenkaan hirveesti, ylahuuli vaan auki ja turvoksissa ja hampaisiin vahan satttu, mutta ei mitaan pysyvaa. Olis voinu kayda TODELLA paljon pahemminkin, joten kaikesta huolimatta Jumala varmasti oli tossa mukana.
Mutta kylla siina itekin moneen otteeseen joutu miettimaan etta miks toi tapahtu just tytolle jolle taalla oleminen on ollu kaikkein hankalinta, ja joka just on paassyt "jaloilleen" taalla. Ja monesti mietti etta ei oli pitany paastaa sita yksin, mutta kun ei halunnu olla ylihuolhtiva. (Ja heetu jos luet tata ja mietit etta se olisit voinu olla sa, niin ei, sunkanssa ma OLISIN ollu ylihuolehtiva. :) Ja kaikenlisaks Bri kerto etta just muutama sekunti ennen hyokkaysta, se oli aaneen sanonu Jumalalle etta se antaa ohjat sille, se menee sinne minne Jumala haluaa ja tekee mita Jumala haluaa, luopuu omista paatoksistaan. Ja sitten, BUM!... Ei ehka oo vaikee kellekaan yhdistaa tota siihen, etta saatana on alkanu oleen huolissaan, koska tytto on herannyt. Ja siina vaiheessa saatana koittaa tehda kaikkensa saadakseen sen takasin vaarattomaksi. Ja pelko lienee paras ase siina. Mutta, voi olla etta Bri onkin vahvempi kuin mita saatana uskoo, ja ON niin etta Jumala on vahvempi kuin saatana ikina voi olla, joten.. kylla tasta viela hyva tulee.

Ja ettei se jais siihen, niin lauantaina kun Bri ja staffin Sanna ja German meni illalla kaymaan ostaas jotain ruokajuttuja, Sanna viela sano etta Brianan on hyva lahtee etta voittaa pelkonsa... ne otti viela Germanin mukaan ihanvaan turvaksi, niin yllattaen just Brianalle sattu myos tallanen tapaus, ja edes Sanna ei ollu kuuden taalla asuneen vuotensa aikana nahny mitaan yhta pahaa kuulemma. Eli:

Ne kaveli risteykseen jossa just oli mopojuoppo vetany pain punasia varastetulla mopolla, nainen kyydissa ja tormanny toiseen mopoon. Nainen makaa siella ihan remontissa ja mopojuoppo pieksee sita toisen mokon kuskia ihan tosissaan. Siihen tulee sitten kaikenmaailman ihmisia jotka alkaa tappeleen ja lopulta siella on joku kuus tappelua kaynnissa ja poliisia odotellaan paikalle. Briana ja muut on siina lahella, Bri tietysti ihan kauhuissaan jo valmiiksi kaiken kokemansa jalkeen, ja sit yhtakkia yks humalassa oleva mies nappaa sellasen parimetrisen rautatangon ja lahtee niita kohti huitoen silla taysia... Ja siina vaiheessa kavereita vietiin ja kovaa....

Saatana koittaa kylla ihan tosissaan pelotella sen kotiin, illalla kun Bri kerto tota, niin se oli vielakin ihan jarkyttynyt. Joka on taysin ymmarrettavaa kun ottaa huomioon etta se oli just hakattu alkuviikosta. Mutta, jollain kumman tavalla se paasi kahessa paivassa siina mielessa yli siita ryostosta, etta se alko tunteen myotatuntoa sita ryostajaa kohtaan. Se sano etta se rukouksessa naki sen ryostajan sydamen, ja sen millasta sen elama on ollu ja on. Ja etta Brianan sydan murtu siina vaiheessa. ja se on rukoillu sen puolesta. Mulla sen myotatunnon tunteminen on vaikeempaa, ma tajuan hyvin etta ihmiset varastaa koska niilla ei oo rahaa, mutta mulle naisen potkiminen menee vaan yli. Vaikka ma olenkin nahny noita slummilapsia joille se on ihan normaalia hakata ja potkia toisiaan, silti, mulla se on se vaikein osa hyvaksya. Etta joku viela senkin jalkeen kun on saanu sen soittimen jatkaa potkimista. Ja on se se vaikein paikka Brillekin, se "ylimaaranen" vakivalta. Mutta, se mika ei tapa vahvistaa, eiks se niin mene. Siita tulee viela toooodella vahva talla menolla. Mutta tallahetkella ma toimin sen henkivartijana, koska ymmarrettavasti se tietylla tavalla pelkaa kaikkia eika todellakaan halua menna yksin mihkaan, mutta olen silti yllattynyt siita miten nopeeta se on "toipunu". Vahva tytto, ja kohtuu hurja menneisyys vaikuttaa siihen etta ei niin helposti taivu. Ja, tietysti Jumala on messissa aika kovaa.

On ollu tosi mahtavaa nahda sita tyota mita Jumala tekee naissa ihmisissa, eniten just Brianassa. Se siis paatti kaks paivaa ennen koulun alkua tulla, ja ekat pari viikkoa oli menossa takasin tosi kovaa, ja vielakin saattaa tulla vahan huonompia hetkia, mutta se talla viikolla paatti etta se luopuu paatoksestaan menna koulun jalkeen suoraan takas kotiin. Paatos jota se julisti aaneen joka paiva suunnilleen aiemmin. :) Nyt, se tekee sen mita Jumala haluaa. SE, on iso juttu. Mutta sen lisaks, Jumala puhuu sille tosi kovaa. Isoin esimerkki mulle siita oli kun eilen mentiin senkaa kaupunkiin kirkkoon, eka kaytiin kunnon aamupalalla ja sit mentiin vahan myohassa kirkkoon ja puolet saarnasta meni ohi kun, no, espanjaa.. :) (jota se tosin osaa jonkunverran). Sit siina loppuvaiheessa kun pastori pyysi uskoon haluavia ihmisia eteen ja sano etta rukoilkaa toistenne puolesta, niin siina mein vieressa oleva ihan tuntematontytto itki tosi raskaasti. Kuten Bri asiaa kuvaili, se itki niin isoja kyyneleita etta pysty kuulemaan kun ne putos sen raamatulle. Ja, sitten Bri rukouksessa sai Jumalalta sanan etta sen tyton nimi on Patricia, ja etta sen pitaa antaa sille yks raamatunpaikka, etta se on kaymassa lapi eroa tms. ja se on raamatunpaikka missa puhutaan siita miten sita minka jumala on yhistany ei pida ihmisen erottaa, ja etta Brin pitaa sanoa sille miten paljon Jumala rakastaa sita.
Eli, se oli siis ihan ventovieras tytto, tai nainen. Joten Bri tietysti oli ihan peloissaan etta mita vitsia, etta mita jos se ei olekaan sen niminen.. kivat sulle. :) Sit se odotteli kun pelkas etta keskeyttaa sen jonkun tarkeen rukouksen, kunnes kuuli etta Jumala sano etta nyt. Joten, se kaanty sen tyton puoleen ja kysy etta anteek mutta onko sun nimi Patricia.?? -Tytto katto suu auki ja vastas etta on. Joten, Bri kerto asiat jotka oli saanu jne... Ja, no voitte arvata etta teki suuren vaikutuksen. Tytto itki viela vahan lisaa.. :)

Mutta teille jotka ette usko Jumalaan, niin mua kiinnostaa kuulla etta miten te selittaisitte ton?? :) Vahintaankin joutuu uskomaan johonkin new-age paskaan. Tassa on kuitenkin kyseessa nuori jenkkitytto joka ei edes osannu lausua nimea Patricia, saati tienny etta onko se yleinen nimi taalla, joten arvaaminen on aika kaukaa haettua.. :) Eli, selityksia?? :)

Taas kerran tossa huomas miten asiat mita Jumala tekee ja antaa, vaikuttaa moneen suuntaan. Me voidaan vaan arvailla mika vaikutus tolla oli sen naisen elamaan, pelastuko sen avioliitto tolla tms. Mutta ma tiedan etta vaikutus Brianan ja munkin elamaan on iso. Se etta se teki mita Jumala halus sen tekevan, ja etta lopputulos oli toi, se tarkottaa etta enskerralla se on viela rohkeampi kun tollanen tulee kohdalle. Ja toi on mulle ainakin ison iso muistutus siita etta kun me puhutaan Jumalasta niin me puhutaan JUMALASTA, isolla JUULLA! Se toimii niin eri luokassa kuin me, valilla meika vaan meinaa unohtaa etta Jumala pystyy asiohin mihin me ei pystyta. Etta asiat ei oo meista ja meidan taidoista ja kyvyista kiinni. No, nyt muistan taas ainakin vahaksi aikaa.

Joten, oli mahtava sunnuntai. Mentiin viela kiskomaan rajusti pitsaa ja colaa napaa, ja oli hyvat monen tunnin juttelut, ja illalla tosiaan love feast ja hampurilaisia. :) En nahnyt nalkaa edes kuvissa tana sunnuntaina. :)

Viikon opettaja oli sellanen Vivian, Buenos Airesista. Aiheena oli mielen uudistaminen ja totuus ja rakkaus. Mulla oli jotenkin tosi vaikee saada mitaan otetta asioista, sen puolesta oli haastava viikko. Ihan vika oppitunti oli sellanen etta tuntu etta sainkin jotain, mutta muuten oli vahan haastavaa. Luultavasti vika oli mussa, ja ehka edesllisviikon todella interaktiivisen opetuksen jalkeen oli vaikeampi sopeutua "tavalliseen" opetukseen, siis kuuntelemaan keskustelun sijasta.

Lauantain evankelioinnissa kaytiin vetamassa yks draama yhessa puistossa, kun siella oli sellanen tilaisuus. Oli ihan kivaa, mutta artentiinalaiseen tapaan eka odotettiin nelja tuntia, sitten vedettiin kymmenen minsan draama ja sitten kotiin.. :)
Ens viikolla mennaan mini-ristiretkelle yhteen lahikaupunkiin viikoksi. Jotain evankeliointisettia siella paikallisen kirkon kanssa, en tieda tarkemmin. Saa nahda.

Oon todennut etta tykkaan ihan sikana kaikista naytelma jne jutuista mita taalla on meilla. Ja tietysti vedan tuttuun tapaani kaiken vahan yli. :) Mutta ihmiset kylla tykkaa, oon kuulemma ilmeikas. Pakko kai olla kun ei osaa kielta..
Yks paiva meilla oli kirjaesitelma, ja se vastaava ilmotti etta se pitaa tehda sillen mainosmaisesti, etta voitte olla vaikka se kirjailija.... Nooh.... mun kirjailija oli susette hattingh, joten..... Paikalle saapu rajusti meikattu ja hameeseen ja pinkkiin kasilaukkuun pukeutunut suzette. :) Tais olla eka kerta kun joku vetaa kirjaesitelman dragina taalla.. Mutta oli se ihan hauskaa, vedin kaikki tv-evankelista kliseet siihen mukaan, lisahintaan sai tilata rukouspolvisuojia koska kirjan aiheena oli esirukous ja sen luettuaan ihmiset viettais polvillaan tuntikausia. Polvisuojat tietysti mun henilokohtasesti siunaamia. Ja ei siina kaikki, pieneen lisahintaan sai tilata erityiset rukouskadet, joilla voi kantaa isompia rukoustaakkoja! :) www.yourmoneytosuzette.com Ja kauppa kay....

Edelleen viihdyn taalla tosi hyvin. Oon sita mielta etta talla hetkella tallanen elama sopis mulle tosi hyvin, ma rakastan sita kun on ihmisia joiden kanssa olla. Joskus oon jollekin sanonu etta nuorempana se mista ma haaveilin oli etta oli paljon kavereita ja vaan oltais, vaikka sitten ilman sen kummempaa tekemista. Mutta, mulla ei oikeestaan ikina ollu, ennenkuin viime kesana. Jonka takia kesasta niin paljon nautinkin, ja nyt se jatkuu taalla. Illa kun istuskellaan tossa etupihan patiolla ja ollaan vaan siina lampimassa illassa, niin ONHAN se kivaa. Turkanen sentaan. :) Mutta, vaikka ma olen ajatellut etta haluisin staffata naita jossain, taalla tai jossain muualla, niin tallahetkella musta tuntuu etta ma en ole tarpeeksi hyva siihen. Etta ma en tayta vaatimuksia. Ne alueet joista tiesin jo etukateen on mulle aika haastavia, esim. esirukous, jota taalla tehdaan joka toinen paiva. Jos ma vaittaisin saavani niissa hetkissa Jumalalta jotain erityisia sanoja, niin valehtelisin. Ma olen aina tottunut siihen etta mun kohdalla Jumala antaa mulle niita ajatuksia jossain ihan muualla kun rukouksessa, etta se on enemman sellasta suoraa toimintaa kuin varsinaisesti keskittymista Jumalan aanen kuulemiseen, joten on vaikeeta. Ja joutuu varoon ettei ala ottaan paineita siita. Silti, on hienoa nahda etta se oikeesti toimii, kuten just Brianan kohalla, mutta en tieda onko se sit ainut tapa, vai voiko olla niin etta eri ihmisille se voi olla erilaista. Mutta YWAMIN kaytanto on kuitenkin aikalailla taa, josta syysta talla hetkella musta ei olis staffaamaan, ma en pystyis vetaan esirukousta jos se ei toimi mulla itella. Se olis vaan pelkkia sanoja, tehkaa niin kuin ma sanon ei niinkun ma teen.... :) Mutta, tassa on viela monta kuukautta edessa, mielenkiinnolla odotan. JA, ihan hyva vaan etten paase kukkoilemaan, ma kuitenkin tiedan olevani hyva jollain muilla osa-alueilla, parempi kun on asioita jotka pitaa noyrana.

Rauha sydamessa on pysyny, edelleen on hyva olla. Alkuviikosta olin tosi huolissani Brianasta, mutta nyt en enaa, tuntuu vaan silta etta se on Jumalan erityishuolenpidossa, joten mun ei tarvii niinkovaa huolehtia.

Eilen mietin etta taallakin on kylla porukkaa niin monista taustoista, ja suurimman osan elamasta ei edes tieda paljoa kun ei pysty keskustelemaan niiden kanssa. Mutta suurella osalla on rikkinaiset perheet, on nuoria tyttoja jolla on jo kerenny olemaan huumetaustaa, menetettyja lapsia, perheesta huolehtimisia, itsemurhayrityksia pojilla, jne... Mullakin tietysti oma tarinani. Ja on taalla joku ihan puhtaalta poydaltakin. Jokatapauksessa, kaikki sopii joukkoon ja tekee tasta paikasta sen mita taa on. Kaikille on tilauksensa.

Mietin myos, etta yks asia mika on erilaista taalla on se kun pojat halaa, suomessa se pitaa tehda silleen aijamaisesti, mutta taalla ne tekee sen silleen enemman hellyydella. Saattaa silitella paata jne.. Eika siina oo silti mitaan ilonenpoika-aspektia mukana, ehka se sit johtuu vaan tasta poskipussauskulttuurista etta se on erilaista. En tieda. Mutta kuulemma kolumbiassa miehet ei tosiaankaan pussaile toistensa poskille, joten en lahde yleistamaan. Jokatapauksessa, taalla nai. Ja taalla joku kaveri saattaa sanoa mulle etta -Man, I love you. Johon ma vastan etta--- thanks. :P

(Ainiin, Juhannus ja sasu ja kumppanit, nyt mutkin saa liitta siihen M-kirjaimella alkavaan kerhoon. Tossa yks aamu istuin aamupalalla kun yks tytto tuli paikalle, silla oli paalla jotain tiikeri-kuosista tms. joten meikan eka kommentti tietysti oli: Oliko kiva safari?
Tytto kiskas sampylansa kymmenessa sekunnissa ja meni huoneeseensa vaihtaan vaatteensa ja itkemaan tunniksi.... :) Riittaako jasenyyteen??? :) Ja alkaa huoliko, ollaan me kavereita silti. Pyysin noin kahdeksaan ja puoleen kertaan anteeksi. Hyva vitsi, huono hetki. Elamaa, on se..

Jep, ei mulla taida olla muuta talla kertaa.. Lisaa sitten kun on lisaa. Siunausta viikkoon, ja kuunnelkaa mita Jumalalla on teille sanottavaa..