Kuivuutta ja muuta mukavaa.

Nyt ei laiteta mitaan raamatunpaikkoja tahan, ettei urauduta liikaa..

Eli, taalla on kuuma. Sellasta paalle neljaakymppia vedetaan, ja on vasta kevat. Ilmastonmuutos tekee tepposiansa. On tarjennut ihan hyvin kun oppitunnit esim. on peltikattosessa autotallissa, saa koittaa keskittya ihan tosissaan. Ja tyopalvelussa talla viikolla olin siivoamassa sita polya ja lasinsiruja kasvavaa puistoa niista lasinsiruista. Pari tuntia auringossa tekee kutaa.. Tosin, muutamana paivana saatiin Germanin kaa olla ilman paitaa kun ei ollu nais-osastoa mukana, joten pieni rantojenmies sisallani lahinna vaan nautti vapaudesta.. JA, juhlan kunniaks molempina paivina tarjosin pojille jaatelot tyopalvelun jalkeen.. SE oli mukavaa se, muidenkin kuin mun mielesta. :)

Tallahetkella meilla on taalla suihkukielto, koska ei oo vetta... Taalla ei oo satanu kunnolla varmaan vuoteen, joten eilen napsahti vedenkayttokielto. Juoda saa jne, mutta suihkussakaynti kielletty ainakin toistaiseksi. Ja lampoa tosiaan se 40, jammie.. :) Mutta, saa rukoilla sadetta, niin hengellista kuin ihan vaan markaakin. Ehka jopa enemman nyt sita tavallista markaa..

Eilenillalla meilla oli love feast, sellanen kerran kuukaudessa oleva kiitos-ateria. Teemana oli sirkus, joten pukeuduttiin asiaanmukaisesti. Laitan kuvia kunvaan ehin. (ihan oikeasti laitan, on jo muistitikulla asti..) Oli mukavaa kuitenkin.
Ja meikan ostamat kaiuttimet on ollu kovassa kaytossa, ei ollu turha ostos sekaan. Hyva niin.

Taa viikko oli aika... tapahtumarikas. Heti tiistaiaamun kunniaksi, hiljasen tunnin aikana olin lukemassa raamattua patiolla kun kuulin etta joku hyperventiloi rajusti, meni ehka kaks sekunttia kun arvasin etta nyt Brianalle on kaynyt jotain (nain vartti aikasemmin kun se lahti kaveleen ulos), ryntasin paikalle ja siella Briana (se 18v jenkkitytto) oli vaatteet ihan likasina ja ylahuuli verta valuen ja ihan paniikissa. Ei muuta kun rauhottelemaan ja vakuuttelemaan etta se on turvassa ja kyseleen etta mita tapahtu...
Se oli kavelly korttelin ympari, sellaselle paikalle minne ei olis ollenkaan hyva menna yksin, mutta kun se tykkaa fiilistella siella. Sita vastaan oli tullu joku poika, joka oli kattonu sita ja kattonu viela taaksepainkin, Briana oli jatkanu kavelya kulman ympari, ja muutama sekuntti senjalkeen se tunsi etta joku tarttu siihen takaapain. Eka se luuli etta se on joku meista joka vaan pelleilee, mutta kun se koitti kattoa niin sita lyotiin paahan. Sen jalkeen se tyyppi heitti sen maahan ja jatko lyomista ja koitti saada sen iPodin (musiikkisoitin) sen taskusta, aluks Briana taisteli vastaan kunnes tajus etta on helpompi kun antaa sen ottaa sen, mutta se tyyppi lyomisen lisaks viela potki sita, mm. paahan, joten Bri keskitty vaan suojaaan paatansa. Sitten kun silla oli jo se soitin kadessa se viela potkas Brianaa taysilla mahaan, ilmat pihalle, ja lahti juokseen karkuun... Bri siita sitten jotenkin hoippu takas tanne, matkaa oli vaan ehka sata metria, ja.. No, voitte ehka kuvitella, tai arvata, etta oli pikkusessa paniikissa.
Me sitten Teresan ja Antonion kaa saatiin sita jonkinverran rauhotettua ja mentiin yhessa rukoileen sen kanssa ja puolesta. Onneksi sita ei ollu sattunu mitenkaan hirveesti, ylahuuli vaan auki ja turvoksissa ja hampaisiin vahan satttu, mutta ei mitaan pysyvaa. Olis voinu kayda TODELLA paljon pahemminkin, joten kaikesta huolimatta Jumala varmasti oli tossa mukana.
Mutta kylla siina itekin moneen otteeseen joutu miettimaan etta miks toi tapahtu just tytolle jolle taalla oleminen on ollu kaikkein hankalinta, ja joka just on paassyt "jaloilleen" taalla. Ja monesti mietti etta ei oli pitany paastaa sita yksin, mutta kun ei halunnu olla ylihuolhtiva. (Ja heetu jos luet tata ja mietit etta se olisit voinu olla sa, niin ei, sunkanssa ma OLISIN ollu ylihuolehtiva. :) Ja kaikenlisaks Bri kerto etta just muutama sekunti ennen hyokkaysta, se oli aaneen sanonu Jumalalle etta se antaa ohjat sille, se menee sinne minne Jumala haluaa ja tekee mita Jumala haluaa, luopuu omista paatoksistaan. Ja sitten, BUM!... Ei ehka oo vaikee kellekaan yhdistaa tota siihen, etta saatana on alkanu oleen huolissaan, koska tytto on herannyt. Ja siina vaiheessa saatana koittaa tehda kaikkensa saadakseen sen takasin vaarattomaksi. Ja pelko lienee paras ase siina. Mutta, voi olla etta Bri onkin vahvempi kuin mita saatana uskoo, ja ON niin etta Jumala on vahvempi kuin saatana ikina voi olla, joten.. kylla tasta viela hyva tulee.

Ja ettei se jais siihen, niin lauantaina kun Bri ja staffin Sanna ja German meni illalla kaymaan ostaas jotain ruokajuttuja, Sanna viela sano etta Brianan on hyva lahtee etta voittaa pelkonsa... ne otti viela Germanin mukaan ihanvaan turvaksi, niin yllattaen just Brianalle sattu myos tallanen tapaus, ja edes Sanna ei ollu kuuden taalla asuneen vuotensa aikana nahny mitaan yhta pahaa kuulemma. Eli:

Ne kaveli risteykseen jossa just oli mopojuoppo vetany pain punasia varastetulla mopolla, nainen kyydissa ja tormanny toiseen mopoon. Nainen makaa siella ihan remontissa ja mopojuoppo pieksee sita toisen mokon kuskia ihan tosissaan. Siihen tulee sitten kaikenmaailman ihmisia jotka alkaa tappeleen ja lopulta siella on joku kuus tappelua kaynnissa ja poliisia odotellaan paikalle. Briana ja muut on siina lahella, Bri tietysti ihan kauhuissaan jo valmiiksi kaiken kokemansa jalkeen, ja sit yhtakkia yks humalassa oleva mies nappaa sellasen parimetrisen rautatangon ja lahtee niita kohti huitoen silla taysia... Ja siina vaiheessa kavereita vietiin ja kovaa....

Saatana koittaa kylla ihan tosissaan pelotella sen kotiin, illalla kun Bri kerto tota, niin se oli vielakin ihan jarkyttynyt. Joka on taysin ymmarrettavaa kun ottaa huomioon etta se oli just hakattu alkuviikosta. Mutta, jollain kumman tavalla se paasi kahessa paivassa siina mielessa yli siita ryostosta, etta se alko tunteen myotatuntoa sita ryostajaa kohtaan. Se sano etta se rukouksessa naki sen ryostajan sydamen, ja sen millasta sen elama on ollu ja on. Ja etta Brianan sydan murtu siina vaiheessa. ja se on rukoillu sen puolesta. Mulla sen myotatunnon tunteminen on vaikeempaa, ma tajuan hyvin etta ihmiset varastaa koska niilla ei oo rahaa, mutta mulle naisen potkiminen menee vaan yli. Vaikka ma olenkin nahny noita slummilapsia joille se on ihan normaalia hakata ja potkia toisiaan, silti, mulla se on se vaikein osa hyvaksya. Etta joku viela senkin jalkeen kun on saanu sen soittimen jatkaa potkimista. Ja on se se vaikein paikka Brillekin, se "ylimaaranen" vakivalta. Mutta, se mika ei tapa vahvistaa, eiks se niin mene. Siita tulee viela toooodella vahva talla menolla. Mutta tallahetkella ma toimin sen henkivartijana, koska ymmarrettavasti se tietylla tavalla pelkaa kaikkia eika todellakaan halua menna yksin mihkaan, mutta olen silti yllattynyt siita miten nopeeta se on "toipunu". Vahva tytto, ja kohtuu hurja menneisyys vaikuttaa siihen etta ei niin helposti taivu. Ja, tietysti Jumala on messissa aika kovaa.

On ollu tosi mahtavaa nahda sita tyota mita Jumala tekee naissa ihmisissa, eniten just Brianassa. Se siis paatti kaks paivaa ennen koulun alkua tulla, ja ekat pari viikkoa oli menossa takasin tosi kovaa, ja vielakin saattaa tulla vahan huonompia hetkia, mutta se talla viikolla paatti etta se luopuu paatoksestaan menna koulun jalkeen suoraan takas kotiin. Paatos jota se julisti aaneen joka paiva suunnilleen aiemmin. :) Nyt, se tekee sen mita Jumala haluaa. SE, on iso juttu. Mutta sen lisaks, Jumala puhuu sille tosi kovaa. Isoin esimerkki mulle siita oli kun eilen mentiin senkaa kaupunkiin kirkkoon, eka kaytiin kunnon aamupalalla ja sit mentiin vahan myohassa kirkkoon ja puolet saarnasta meni ohi kun, no, espanjaa.. :) (jota se tosin osaa jonkunverran). Sit siina loppuvaiheessa kun pastori pyysi uskoon haluavia ihmisia eteen ja sano etta rukoilkaa toistenne puolesta, niin siina mein vieressa oleva ihan tuntematontytto itki tosi raskaasti. Kuten Bri asiaa kuvaili, se itki niin isoja kyyneleita etta pysty kuulemaan kun ne putos sen raamatulle. Ja, sitten Bri rukouksessa sai Jumalalta sanan etta sen tyton nimi on Patricia, ja etta sen pitaa antaa sille yks raamatunpaikka, etta se on kaymassa lapi eroa tms. ja se on raamatunpaikka missa puhutaan siita miten sita minka jumala on yhistany ei pida ihmisen erottaa, ja etta Brin pitaa sanoa sille miten paljon Jumala rakastaa sita.
Eli, se oli siis ihan ventovieras tytto, tai nainen. Joten Bri tietysti oli ihan peloissaan etta mita vitsia, etta mita jos se ei olekaan sen niminen.. kivat sulle. :) Sit se odotteli kun pelkas etta keskeyttaa sen jonkun tarkeen rukouksen, kunnes kuuli etta Jumala sano etta nyt. Joten, se kaanty sen tyton puoleen ja kysy etta anteek mutta onko sun nimi Patricia.?? -Tytto katto suu auki ja vastas etta on. Joten, Bri kerto asiat jotka oli saanu jne... Ja, no voitte arvata etta teki suuren vaikutuksen. Tytto itki viela vahan lisaa.. :)

Mutta teille jotka ette usko Jumalaan, niin mua kiinnostaa kuulla etta miten te selittaisitte ton?? :) Vahintaankin joutuu uskomaan johonkin new-age paskaan. Tassa on kuitenkin kyseessa nuori jenkkitytto joka ei edes osannu lausua nimea Patricia, saati tienny etta onko se yleinen nimi taalla, joten arvaaminen on aika kaukaa haettua.. :) Eli, selityksia?? :)

Taas kerran tossa huomas miten asiat mita Jumala tekee ja antaa, vaikuttaa moneen suuntaan. Me voidaan vaan arvailla mika vaikutus tolla oli sen naisen elamaan, pelastuko sen avioliitto tolla tms. Mutta ma tiedan etta vaikutus Brianan ja munkin elamaan on iso. Se etta se teki mita Jumala halus sen tekevan, ja etta lopputulos oli toi, se tarkottaa etta enskerralla se on viela rohkeampi kun tollanen tulee kohdalle. Ja toi on mulle ainakin ison iso muistutus siita etta kun me puhutaan Jumalasta niin me puhutaan JUMALASTA, isolla JUULLA! Se toimii niin eri luokassa kuin me, valilla meika vaan meinaa unohtaa etta Jumala pystyy asiohin mihin me ei pystyta. Etta asiat ei oo meista ja meidan taidoista ja kyvyista kiinni. No, nyt muistan taas ainakin vahaksi aikaa.

Joten, oli mahtava sunnuntai. Mentiin viela kiskomaan rajusti pitsaa ja colaa napaa, ja oli hyvat monen tunnin juttelut, ja illalla tosiaan love feast ja hampurilaisia. :) En nahnyt nalkaa edes kuvissa tana sunnuntaina. :)

Viikon opettaja oli sellanen Vivian, Buenos Airesista. Aiheena oli mielen uudistaminen ja totuus ja rakkaus. Mulla oli jotenkin tosi vaikee saada mitaan otetta asioista, sen puolesta oli haastava viikko. Ihan vika oppitunti oli sellanen etta tuntu etta sainkin jotain, mutta muuten oli vahan haastavaa. Luultavasti vika oli mussa, ja ehka edesllisviikon todella interaktiivisen opetuksen jalkeen oli vaikeampi sopeutua "tavalliseen" opetukseen, siis kuuntelemaan keskustelun sijasta.

Lauantain evankelioinnissa kaytiin vetamassa yks draama yhessa puistossa, kun siella oli sellanen tilaisuus. Oli ihan kivaa, mutta artentiinalaiseen tapaan eka odotettiin nelja tuntia, sitten vedettiin kymmenen minsan draama ja sitten kotiin.. :)
Ens viikolla mennaan mini-ristiretkelle yhteen lahikaupunkiin viikoksi. Jotain evankeliointisettia siella paikallisen kirkon kanssa, en tieda tarkemmin. Saa nahda.

Oon todennut etta tykkaan ihan sikana kaikista naytelma jne jutuista mita taalla on meilla. Ja tietysti vedan tuttuun tapaani kaiken vahan yli. :) Mutta ihmiset kylla tykkaa, oon kuulemma ilmeikas. Pakko kai olla kun ei osaa kielta..
Yks paiva meilla oli kirjaesitelma, ja se vastaava ilmotti etta se pitaa tehda sillen mainosmaisesti, etta voitte olla vaikka se kirjailija.... Nooh.... mun kirjailija oli susette hattingh, joten..... Paikalle saapu rajusti meikattu ja hameeseen ja pinkkiin kasilaukkuun pukeutunut suzette. :) Tais olla eka kerta kun joku vetaa kirjaesitelman dragina taalla.. Mutta oli se ihan hauskaa, vedin kaikki tv-evankelista kliseet siihen mukaan, lisahintaan sai tilata rukouspolvisuojia koska kirjan aiheena oli esirukous ja sen luettuaan ihmiset viettais polvillaan tuntikausia. Polvisuojat tietysti mun henilokohtasesti siunaamia. Ja ei siina kaikki, pieneen lisahintaan sai tilata erityiset rukouskadet, joilla voi kantaa isompia rukoustaakkoja! :) www.yourmoneytosuzette.com Ja kauppa kay....

Edelleen viihdyn taalla tosi hyvin. Oon sita mielta etta talla hetkella tallanen elama sopis mulle tosi hyvin, ma rakastan sita kun on ihmisia joiden kanssa olla. Joskus oon jollekin sanonu etta nuorempana se mista ma haaveilin oli etta oli paljon kavereita ja vaan oltais, vaikka sitten ilman sen kummempaa tekemista. Mutta, mulla ei oikeestaan ikina ollu, ennenkuin viime kesana. Jonka takia kesasta niin paljon nautinkin, ja nyt se jatkuu taalla. Illa kun istuskellaan tossa etupihan patiolla ja ollaan vaan siina lampimassa illassa, niin ONHAN se kivaa. Turkanen sentaan. :) Mutta, vaikka ma olen ajatellut etta haluisin staffata naita jossain, taalla tai jossain muualla, niin tallahetkella musta tuntuu etta ma en ole tarpeeksi hyva siihen. Etta ma en tayta vaatimuksia. Ne alueet joista tiesin jo etukateen on mulle aika haastavia, esim. esirukous, jota taalla tehdaan joka toinen paiva. Jos ma vaittaisin saavani niissa hetkissa Jumalalta jotain erityisia sanoja, niin valehtelisin. Ma olen aina tottunut siihen etta mun kohdalla Jumala antaa mulle niita ajatuksia jossain ihan muualla kun rukouksessa, etta se on enemman sellasta suoraa toimintaa kuin varsinaisesti keskittymista Jumalan aanen kuulemiseen, joten on vaikeeta. Ja joutuu varoon ettei ala ottaan paineita siita. Silti, on hienoa nahda etta se oikeesti toimii, kuten just Brianan kohalla, mutta en tieda onko se sit ainut tapa, vai voiko olla niin etta eri ihmisille se voi olla erilaista. Mutta YWAMIN kaytanto on kuitenkin aikalailla taa, josta syysta talla hetkella musta ei olis staffaamaan, ma en pystyis vetaan esirukousta jos se ei toimi mulla itella. Se olis vaan pelkkia sanoja, tehkaa niin kuin ma sanon ei niinkun ma teen.... :) Mutta, tassa on viela monta kuukautta edessa, mielenkiinnolla odotan. JA, ihan hyva vaan etten paase kukkoilemaan, ma kuitenkin tiedan olevani hyva jollain muilla osa-alueilla, parempi kun on asioita jotka pitaa noyrana.

Rauha sydamessa on pysyny, edelleen on hyva olla. Alkuviikosta olin tosi huolissani Brianasta, mutta nyt en enaa, tuntuu vaan silta etta se on Jumalan erityishuolenpidossa, joten mun ei tarvii niinkovaa huolehtia.

Eilen mietin etta taallakin on kylla porukkaa niin monista taustoista, ja suurimman osan elamasta ei edes tieda paljoa kun ei pysty keskustelemaan niiden kanssa. Mutta suurella osalla on rikkinaiset perheet, on nuoria tyttoja jolla on jo kerenny olemaan huumetaustaa, menetettyja lapsia, perheesta huolehtimisia, itsemurhayrityksia pojilla, jne... Mullakin tietysti oma tarinani. Ja on taalla joku ihan puhtaalta poydaltakin. Jokatapauksessa, kaikki sopii joukkoon ja tekee tasta paikasta sen mita taa on. Kaikille on tilauksensa.

Mietin myos, etta yks asia mika on erilaista taalla on se kun pojat halaa, suomessa se pitaa tehda silleen aijamaisesti, mutta taalla ne tekee sen silleen enemman hellyydella. Saattaa silitella paata jne.. Eika siina oo silti mitaan ilonenpoika-aspektia mukana, ehka se sit johtuu vaan tasta poskipussauskulttuurista etta se on erilaista. En tieda. Mutta kuulemma kolumbiassa miehet ei tosiaankaan pussaile toistensa poskille, joten en lahde yleistamaan. Jokatapauksessa, taalla nai. Ja taalla joku kaveri saattaa sanoa mulle etta -Man, I love you. Johon ma vastan etta--- thanks. :P

(Ainiin, Juhannus ja sasu ja kumppanit, nyt mutkin saa liitta siihen M-kirjaimella alkavaan kerhoon. Tossa yks aamu istuin aamupalalla kun yks tytto tuli paikalle, silla oli paalla jotain tiikeri-kuosista tms. joten meikan eka kommentti tietysti oli: Oliko kiva safari?
Tytto kiskas sampylansa kymmenessa sekunnissa ja meni huoneeseensa vaihtaan vaatteensa ja itkemaan tunniksi.... :) Riittaako jasenyyteen??? :) Ja alkaa huoliko, ollaan me kavereita silti. Pyysin noin kahdeksaan ja puoleen kertaan anteeksi. Hyva vitsi, huono hetki. Elamaa, on se..

Jep, ei mulla taida olla muuta talla kertaa.. Lisaa sitten kun on lisaa. Siunausta viikkoon, ja kuunnelkaa mita Jumalalla on teille sanottavaa..