Peace.

Olis suomeksi niinkuin rauha. Keskiviikkoaamuna hiljasen tunnin aikana se vihdoin saapui sydameen.

Talla kertaa ei raamatunpaikkaa vaan lause laulusta:

-though i've been unfaithfull, the love is in His eyes-

riittavan raamatullinen jopa missionuorelle, ajatteli ton hanet sitten isolla tai pienella kirjotettuna. Kun sita oikein maistelee, niin se on kaunista. Rakastaminen on kaunista, mutta rakastaminen senjalkeen kun toinen ei sita enaa ansaitsis on viela kauniimpaa.

Oli hyva viikko, mahtava oikeastaan. Parasta opetusta ikina ja tosiaan, rauha saapui sydameen. Pikkuhiljaa, mutta varmasti. Talla viikolla ei ole enaa pahemmin itkeskelty, ihan vaan muutamaan kertaan inasen. Mutta esim tilanteessa kun iso mies noyrtyy ja pyytaa toisilta anteeksi sanomisiaan (en siis mina, ISO mies) niin eihan siina voi kuin itkea. Mielestani anteeksipyytaminen on ehka maailman kaunein asia, antaminen osana sita kanssa, mutta koska pyytaminen on niin paljon vaikeampaa niin luultavasti sentakia se on myos kauniimpaa. Meikan sydan laulaa aina kun joku pyytaa joltain tekemisiaan anteeksi, vilpittomasti.

Ma olen talla hetkella tilanteessa jossa mulla ei oo keltaan mitaan anteeksipyydettavaa (tietaakseni), eika kenellekaan mitaan anteeksiannettavaa. Siihen ma en voi vaikuttaa annetaanko mulle anteeksi, se ei oo mun vallassa. Eli puhdas poyta, ja ehka jopa kevyt sydan. Rauhaisa ainakin. Mutta tahan sita kai pitais pyrkiakin itse kunkin, ettei olis mitaan ketaan vastaan. Viimiset anteeksipyytelyt hoidin tossa viikolla kun Alejandron (se ope) tulkkaamana pyysin Luisilta anteeksi etta suutuin sille vahan ja melkein meinasin lyoda sita. :) Mutta selitin sitten asian tarkemmin (koska espanjaksi tilanteessa osasin vain sanoa etta jos viela teet noin niin saatan vahingossa vetaa sua turpaan, enka halua sita..), eli etta tahan ikaan mennessa olen oppinut sen etta jos haluan olla jonkun tukena niin en voi kilpailla sita vastaan. Kilpailu ja tukeminen on vastakkaiset asiat, ainakin talla kilpailuvietilla varustettuna. Olen tajunnut etta suuri syy sille etta nuorempana kaverisuhteet ei ollu niin laheisia oli se etta oli niin kova kilpailu keskenamme, millon mistakin (urheilu, tytot.. :) Sanoin myos etta tajuan etta koska Luis on kasvanut kohtuu raffissa ymparistossa, niin se on varmasti tapa mihin se on tottunut, etta on kokoajan sellanen kisailu ja vaanto ja toniminen paalla, mutta jos me halutaan oikeesti olla veljeksia niin se ei toimi. Joutuu valitsemaan. Se sitten sano etta niinhan se on, etta se on tottunut pitaan puolensa ja huolehtiin vaan itestaan, ja etta sekin on pahoillaan. Joten, tuli sekin hoidettua. Brother from another mother. Kylla siitakin hulttiosta viela jonkinsortin mies saadaan. ( se on siis vahan katujen kasvatti-osastoa, oma taustansa niinkuin meilla kaikilla)

Jotenkin viimeviikolla vahan heras sellanen halu etta ehka mun pitais kayttaa jumalalta saamiani juttuja johonkin hyodyllisempaan kuin vaan rullailemaan lapi elaman.. kun vaan tietais mihin. Jospa sekin selkenis.

Oli kiva paasta muutamana iltana jutteleen sen Alejandron kanssa kunnolla, kun ei oo oikein ollu ketaan ikaistani tai ihan muutenkaan vaan fiksua:) juttuseuraa taalla (hengailen siis lahinna 18-19 vuotiaiden kanssa.. jee. :) Ja oli kiva huomata etta on olemassa muitakin miehia jotka ymmartaa jollain tavalla sen kauneuden mika on rakkauteen liittyvassa karsimyksessa. Yleensa ma en ala miehille noista asioista edes puhumaan, kun suurella osalla tytoistakin tuntuu menevan ohi, mutta se tuntu tajuavan erittain hyvin.kin. Ja oli samaa mielta monesta asiasta, rohkaisi jatkamaan.

Kun meilla oli palaute viikosta, silta oppilaille siis. Niin kun vikana tuli munvuoro niin se siina luokan edessa totes etta: -Esa, kun me juteltiin sunkanssa yks ilta, niin sa sarjit mun sydamen. Kun ma menin illalla huoneeseeni niin ma itkin siella ja kyselin Jumalalta asioita. Sussa on jotakin Jumalasta. Ja sa olet vaarassa, kun sa sanoit ettet sa tieda onko susta talla hetkella auttamaan ketaan.. Sa autat jo monia. On ollut siunaus mulle tutustua suhun, jos sa pidat ton noyran asenteen niin Jumalalla tulee oleen sulle viela paljon kayttoa.

Joo, eli sellanen palaute. Ehka ma koitan tosta jotakin uskoakin, yleensa en liian hyvin ota kehuja vastaan. Mutta, oli mulle tarkea viikko, ihan varmasti. Ihan vaan senkin takia etta sain vihdoin rauhan sydameen. Suosittelen.. :)

Sain myos synttaribileet, mokomat jarjestivat mulle yllaribileet paivan myohassa mun paaston takia, enka ees tajunnu arvata. Ostin kauheet kasat (superkallista, siina ei ollu hintaa ja kassalla vasta totesin etta voi morjenttes) jaateloa etta voisin tarjota muille vahan jotain kun en voinu pitaa pileita, ja sit ne olikin vaantany toisella talolla kauheet lajat pitsaa ja iiison kakun. Oli kivaa. Koitan saada kuvia laitettua myohemmin.

Perjantaina oltiin evankelioimassa uudessa mestassa, tai tutustumassa siihen. Sellanen lahio tuolla jossakin, siella on srkunta joka on ollu olemassa 18vuotta, ja niiden lauantai-illan kokouksessa oli viis ihmista. Ja lavalla toiset viis. Tuli vahan sellanen olo etta joo, mites tasta alotettais. Pakko sanoa etta mun seurakuntapiireissa viettamani n. 25 vuotta ei oo kaytannossa mitenkaan valmistanu mua tollaseen, etta alotapa siita sitten evankeliointi. Suomessa seurakunnissa on niin helppo olla, niin turvallinen pesa siella etta ei sielta kaytannossa tarvii poistua pois mukavuusalueelta milloinkaan. Evankelioinninkin voi muodinmukasesti hoitaa hiljaa alta pois ystavyysevankeiointina. (sita mitenkaan vahattelematta, mutta onhan se itelle helpoin vaihtoehto). Kuitenkin, on tullu mietittya etta miten srkunnat oikeestaan varustaa meita. vai varustaako?. Toisaalta, itestahan se on kiinni. Ainoastaan. Eli en oo sormella osottelemassa ketaan tai mitaan edelleenkaan. Mutta katotaan miten lahtee rullaamaan, onneks ma en oo mein ryhmassa vastuussa. Ei rahkeet ihan riita..

Ensviikko ollaan mini-ristiretkella yhessa lahikaupungissa. En viela tieda mita tulee tapahtuun, jotain evankeliointimeininkia kuitenkin.

Taalla kun kaikki aina kysyy etta onko ikava kotia? Niin oon todennut etta ei ole. Ja etta ei mulla oikeestaan oo kotia jota ikavoida. Jos koti on siella missa sydan on, niin suurin osa mun sydamesta on taalla, ja se osa jonka annoin pois on silla jolle sen annoin.
Ja jos ikavasta puhutaan nyt sellasena kaipauksena mina ma oikean ikavan kasitan, niin.. voi kuulostaa kummalliselta, mutta totesin etta ainut keta ma oikeasti kaipaan on mun vaimo. Kaikesta huolimatta.
Mitenkaan perhettani vahattelematta, ootte rakkaita kaikki, mutta ma olen jo iso poika enka silleen niita kaipaa. Ja kaverit, tietysti olis kiva olla niiden kanssa, mutta ei mulla sellasta kaipausta ole. Eli, ei ole ikava kotia, koska sita ei ole.

Nalka. Tuttu tunne mulle taalla.... tosin nyt on paastokin taas paalla joka vahan lisaa sita viela, mutta pakko ihailla tata ruoan kierratysta ja saastoa taalla. Paivan menu: aamupalaksi eilispaivan halvalla ostettua patonkia, noin nelja siivua joka vastaa ehka yhta pienta sampylaa. Ja teeta. Aamupala siis puol kasi.
Sitten, kympin maissa vahan lisaa teeta ja pari piparia.
Yhelta, ruoka. Olkoon vaikka spagettia ja soosia.
puol viis, valipala. Esim mukillinen riisimaitoa.
Kasilta, paivallinen-iltapala. Riisia ja friteerattua lounaasta jaanytta spagettia. :)

Ja annoskoko on luokkaa pieni. Sellanen kolmasosa mun normaalista. Tosin, taydennan sita muiden jatteilla.. Onneks tytot syo vahan. Mutta hedelmista ei ole paljoa tietoa, appelsiini kerran parissa paivassa, tomaateista tms nahdaan unta valilla. Salaatti koostuu sipulista ja salaatinlehdista. Enka siis kirjota tata valittaen, vaan hymy suupielessa. Ma taydennan omaa ruokavaliotani tarvittaessa (usein) tonnikalapurkeilla. Ja nailla nyt vaan ei oo paljoa rahaa taalla, silla mennaan mita on. Ja ruoka on silti hyvaa ja siihen on tottunut jo (mausteita naa ei kayta, suolaa. vahan). Ja vitamiinitkin saadaan jauhe-mehusta, joten ala huoli aiti, kaikki hyvin. :) Mutta naiden tekema pitsa on tavattoman hyvaa, tosi simppelia, taytteena tomaattisoosia ja sipulia ja paalle juustoa, mutta tavattoman hyvaa on se. Sunnuntai-ilta on aina pitsailta. Aamen, pyha paiva.

Kavin jalkapalloilemassakin lauantaina, kentta oli sellanen hiekkakentta taynna nyrkinkokosesta pienempaan kivia. Ja tassa kirjottaa siis Esa-en-suostu-pelaan-futista-muutakun-ruohokentalla-Komonen. Mutta, suomessa en suostuiskaan, taalla ei oo varaa valita. Toinen kentta on mein takapation betoni, siina vedetaan yks vastaan yhta Luisin kanssa paljain jaloin, varoen armotonta viemariaukkoa, jalat ihan rikki.. (suomi voitti viimematsin!!!). Lenttiskenttana meilla on ollut laheinen puisto, jossa ruohon tilalla kasvaa polya ja lasinsiruja. Ja verkkona on betoninen polku, eli joutuu hiemahkosti kayttamaan mielikuvitusta pelatessaan. Ja saa monta kiistaa aikaseksi.. :) Kivaa se on silti. Pitaa vaan hommata naille lenttis kun nailla ei oo. Pallot on aika kalliita taalla, ja kaikki muutkin urheilukamat, lenkkarit kalliimpia kuin suomessa, ja rahaahan nailla ei oo. Outoa jotenkin toi yhtalo.

Valilla tulee sellanen rikas paska -olo. Vaikka itelleni en kauheesti mitaan ostelekaan, en oo esim yhtaan vaatetta ostanu, ja koitan olla leveilematta rahoillani yhtaan, niin kun toisilla ei vaan oo yhtaan. Staffinkaan tyypeilla osalla. Yhtaan, edes kolmea euroa. Niin tuleehan siina sellanen olo etta....
Eilen ostin tanne subbarin ja kajarit, sellanen pieni setti mika toimii ipodin kanssa, makso ehka 40e, mutta naille se on tosi iso raha. Mutta kun taalla ei oo mitaan kajareita milla vois kuunnella musiikkia, niin ajattelin etta toi hyodyttaa muitakin kuin mua. Eli jatan sen sit tanne kun aikanaan lahen. Eli, itsekasta, ja ei. :) Rich bitch -olo tuli silti.

Olikohan mulla muuta talla kertaa..
Lamminta on ollu, ykspaiva huiteli varmaan sellasta kolmeakymppia. Otin katolla vahan aurinkoa kun taalla ei muuten voi olla ilmanpaitaa. Pitaa suojella sydanta. :) Eli, sniikkasin itteni katolle tunniksi itsekseni. Vetta on vahan ikava, koko kaupungissa ei oo vissiin edes yhtaan ulkoilma-allasta, eli rannoista joutuu vaan haaveilemaan. No, parikuukautta ja Chile. :) Espanjaa en osaa edelleenkaan, kieliopista en tajua mitaan, joten huumori keskittyy sanaan: Horrible! Ja ilmaisuun Mucho makkara! (silla viitataan tietysti siihen milta se kuulostaakin... :) Mutta ehka se tasta pikkuhiljaa, kylla ma silti puhun. Ilman espanjaakin. Mr. blaa blaa.
Matea on kiskottu rajusti, (paikallinen "tee", seurustelujuoma) ja muutenkin tunnun viettavan suurimman osan vahasta vapaa-ajasta hengaamalla keittion tienoilla. Ei, en ilmaisten valipalojen toivossa vaan ihan vaan seurustelun vuoksi. Vapaa-aikaa on siis vahan, tunnit loppuu kasilta illalla ja sit viela voi joutua tekeen tehtavia tai peseen pyykkia tms. Eli ei vapaa-ajanvietto-ongelmia.

Mutta, ei mulla muuta. Siunauksia sinne. Tulkaa kylaan, tai jotain..