(elaman) Koulussa

And I will sprinkle clean water on you and you will be clean.
-ezeciel 36:25

Meidan dts:n tunnus. Aamen sille, nain tapahtukoon..

Noin, nyt sitten vihdoin olen taalla, ollut jo viiikon verran melkein. Koulu alkoikin lopulta vasta tiistaina kun oppilailla oli vahan tulovaikeuksia. Ja totutusti ennakkotiedot oppilasmaarista jne ei pitaneet paikkaansa, kuten asiaan kuuluu.kin. Siispa, meita on taalla yhteensa 8 oppilasta talla hetkella, yheksaskin olis mutta se ei oo selvinny paikanpaalle asti. 3 poikaa 5 tyttoa, yks poika on paraguaista ja yks tytto jenkeista ja toinen itavallasta. Siina ulkomaalaisosasto, ja englantia puhuva osasto rajottuu muhun ja noihin tyttoihin.

Tiistaina kun pyllahdin pelipaikalle, niin hetki meni siina fiilistellessa etta.... taa se sitten on. Taa on mun tuleva "koti" ainakin seuraavat 3kk. Jos Jumala suo, kuten nyt missionaarina kuuluu peraan lisata. :)

Tama mesta on sellanen talo, jossa autotallista on tehty luokka-kokous-ruokailu-tila, ja osalla on huoneet ja meille pojille on tehty sellanen navetta takapihalle. Laitan kuvia kylla jossain vaiheessa.. Pienet tilat mutta ei mitaan kummempaa valittamista.

Tiistaina kun paraytin huoneeseen kamat ja totesin etta kumpikaan kamppiksista ei osaa yhtaan englantia eika kukaan muukaan, oikeastaan, niin menihan siina hetki fiilistellessa.. Sitten Teresa, itavaltalaistytto tuli paikalle ja sitten siirryttiinkin jo oikeastaan ihan mukavuusalueelle, sen osalta etta ei sen jalkeen oo ollut melkein kertaakaan yhtaan orpo olo. Yllattavaa ehka senkin takia etta perinteisesti mulla menee se pariviikkoa ennenkuin otan tilan haltuun, mutta nyt meni ehka... paiva. tai puolpaivaa. enka ma edes osaa kielta... :) Mutta, osa siina on varmaan sita etta taalla ihmiset on kovin kivoja. Toistaiseksi ei mitaan pahaa sanottavaa kestaan.

Kielen opiskelu on mahtavaa sekamelskaa. Toinen kamppikseni, Antonio paraguaista on saanut nayn japanista, joten han opettelee ja osaakin jonkinverran japania. Sen lisaksi opetan hanelle ja toiselle kamppikselleni Luisille englantia, ja he opettavat mulle espanjaa. Sitten viela Carlokselle, kolumbiasta, opetan ruotsia, koska han on saanut nayn ruotsista... Joten, kielia riittaa...

Kaytannon kielenopiskelu menee siten esim. etta, otetaan vaikka tilanne tokalta illalta mein huoneesta, ollaan jo melkein nukkumassa.. :

Luis tekee kuorsaamista muistuttavan aanen ja kysyy: -in english?
Vastaan: -snoring. -en español?
Luis: -roncar
..jne...

tai, kuten seuraavana iltana kun ollaan jo vahan paremmissa valeissa, kuitti puolin sun toisin on kovaa (keskustelut kaydaan siis erittain huonolla englannilla ja espanjalla) :

Luis (joka on siis 21v kloppi):
-I am the son of William Wallace!
Mina: -Soy le padre de William Wallace!
...jossain vaiheessa...
Luis: -My monkey Esa! (apinani Esa)
Mina: -La mujer de me perro hombre Luis! (koirani vaimon nimi on Luis.... :)
...Jne...

Joten, mita tasta opimme: Tulkaa dts:aan niin opitte kielta jos ette tehokkaasti, niin ainakin huumorilla hoystettyna..

Varsinaisia espanjan tunteja meilla ei ole ollenkaan, eli kaikki oppi tulee kaytannon kautta ja omatoimisuuden avittamana. Varsinaisesti en ole jaksanut opiskella yhtaan, mutta mahtavia keskusteluja tietysti kayn koko ajan. Siis, lyhyita ja ytimekkaita. Juuri yksi ilta kertoilin elamantarinaani espanjaksi.. Se oli melko lyhyt tarina se. :)

Viikko-ohjelma menee siten etta aamulla on hiljanen tunti, heratys on siis seiskalta, oppitunnit on ysista yhteen, sitten tyopalvelusta pari tuntia, sitten jotain muuta. Vapaa-aikaa on oikeastaan vasta illalla ysista kymppiin, suunnilleen. Paivalla on pienempia patkia, mutta ne on sellasta puolentunnin luokkaa. Joten josvaikka haluaa kuntoilla, niin aamulla kuudelta ylos ja ulos... :)
Nain siis teen. Illalla ei voi menna juoksemaan tms, ainakaan tyttojen kanssa, koska taa on senverran vaarallista seutua. Slummi alkaa muutaman sadan metrin paasta, joten naa on taalla aika varovaisia, yksin ei sais kauheesti menna mihkaan paitsi paivalla, eika sillonkaan slummialueelle.

Perjantaisin on evankeliointia, oltiin puolen ryhman kanssa sellasella koyhemmalla alueella hengailemassa lasten kanssa. Hengailemassa kirjaimellisesti, koska en osaa kielta. Ja toinen puoli oli tekemassa slummityota tassa lahella. Ensviikolla varmaan painvastoin sitten. Ihan mielenkiintosta, mutta vahanhan siina tulee avuton olo kun jalkapallo on ainut yhteinen kieli. Mutta, karsivallisyytta.. ihan hyva ettei kaikkea saa tarjottimella. Tai siwasta. kielitaitoa siis.
Tosin, onhan se reteeta kun pikkunassika tulee ja sanoo, Hola amigo! Ja pussaa poskelle. Elaman pienia hetkia.. :)

Sunnuntai ja maanantai on vapaata, mutta kirkkoon pitaa menna. Sen saa tosin valita itse, joten sinne voi menna aamulla tai illalla. Eilen oltiin babtistikirkossa, oli ihan mukava meininki, jopa kotoisa osaltaan. Saarnasta en tietenkaan tajunnu mitaan, ja lauluistakin vaan osan. Mutta nain se menee.. Pikkuhiljaa kieltakin oppii, ehka kaks uutta sanaa paivassa on mun vauhti talla hetkella.. :) eli tosi pikkuhiljaa. Valilla tietty turhauttaa vahan kun olis kiva keskustellakin ihmisten kanssa, mutta olen todennut etta mun sanallinen huumori on jostain kumman syysta kaantynyt mimiikaksi taalla... eli, ihmiset nauraa tai hymyilee ehka yhta paljon kuin ennenkin, mutta eri syista. :) Jokatapauksessa, saan ne hymyilemaan, ja se kai on tarkeinta.
Staffia taalla on joku kymmenisen ihmista, mutta nelja viisi on varsinaisesti koko ajan meinkanssa. Niista parikolme osaa vahan englantia, mutta ei mitaan oikeita keskusteluja pysty kaymaan. Ehka verrattavissa mun ruotsintaitoihini.. (tunnetusti kovat)

Ruuasta.... noo, ruoka on ihan hyvaa, ja lihaakin on tarjolla kuten luvattiin, mutta. Sita on senverran vahan etta kaytannossa olen nalkainen 70 prosenttia paivasta. :) Ja, ehka siita syysta toiset aina tyontaa ruokansa mun eteen jos ne ei halua tai jaksa syoda. :) Mutta ei taalla ainakaan lihomaan paase, ellei taydenna ruokavaliota omilla evailla, se on varma se. Ihan hyva niin.
Muutenkin tavallaan kaikki ne "epamukavuusjutut" joita odotin ja halusinkin, on tayttyneet. Eli, asutaan kohtuu karusti, puukopissa. :) Ilman tyynya pieksin ekan viikon, asken kavin ostamassa tyynyn. Vessat on sopivan karut, ei istumarengasta pontoissa jne. Ainoat istumapaikat koko talossa on muoviset puutarhatuolit, sohvia ei ole, ja jos haluaa lohota niin voi menna sankyynsa tai lattialle. :) Pyykit pestaan kasin paljussa kylmalla vedella jne..
Eli, ei mitaan oikeasti kamalaa, vaan sellasia pikkujuttuja mitka suomessa ottaa itsestaanselvyytena, ja joita tavallaan halusinkin "paeta". Lisaksi tietysti kielijutut tekee kanssa sen etta oleminen on vahan erilaista, kun ei vaan tajua toisten puhetta. eika pysty puhumaan. Joten, mimiikkaa... Klovniksi ne haukkuu. Ja vaittaa etta puhun paljon, vaikken edes osaa niiden kielta. Kummallista. Tietysti, jenkkityton ja itavaltalaisen kanssa tulee puhuttua enemman.kin.

Kaikki muut oppilaat ja suurin osa staffista on jotain 18-23v, joten olen sujuvasti valehdellut olevani 25. Eikun... Jokatapauksessa, hyvin tunnun istuvan joukkoon.. On taalla jopa kaksi mua vanhempaa staffissa, ja yks ainoastaan kaksvuotta nuorempi opiskelija.
Mutta pakko sanoa, etta noi pari 19v tyttoa jotka kaytannossa vastaa paikan taloudenhoidosta, nostan niille hattua isosti. Aamulla ekana ylhaalla, illalla vikana, aina ilosena, ja tekevat mokomat viela hommansa todella tunnollisesti. Kerroin sen kylla niillekin, etta arvostan. Yleensakin tanne mahtuu aika paljon naurua ja iloa ja elamaa, tahan taloon. Koitan tuoda osani siihen... Ainakin kaikki tuntuu tykkaavan, se on ihan kiva. Sille jenkkitytolle olen koittanu olla vahan viela tavallista enemman seurana ja tukena, koska se taiteilee siina ja siina hilkulla etta lahteeko se takas kotiin vai ei. Se on vasta 18v eika oikeestaan halua edes olla taalla, ma tietysti ajattelen etta sille on, just senkin takia, hyva olla taalla, joten teen parhaani sen eteen.. Mutta, totesin ettei se lopulta oo musta kiinni, joten.. saa nahda.

Nyt kun ollaan oltu taalla vasta viikko, niin ma olen ainakin nauttinut melkein joka hetkesta, ma nyt tunnetusti jotakuinkin rakastan sita kun on ihmisia ymparilla kenen kanssa vaan olla ja hengailla, vaikka ilman mitaan sen kummempaa tekemista (tai yhteista kielta:), mutta tietysti kun ihmiset tulee tutuiksi ja ollaan sikana yhessa niin valilla voi olla ettei niinpaljoa joka hetki olekaan nautinnollinen. Omaa aikaa taalla on todella vahan, joka periaatteessa vois olla mulle ongelma, perus lonely raiderina, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole. Ja saa sita omaa aikaa kun jaksaa herata kuudelta punnertelemaan...

Koska taalla on muutama oppilas kenella ei oo rahaa maksaa kouluaan, niin ma tulin siihen tulokseen etta ne rahat milla ma aioin matkustella koulun jalkeen, ma annan ne tanne. Musta ei jotenkin vaan oo kasvatettu sellasta ihmista etta ma kattoisin vieresta kun jollain ei oo varaa olla koulussa mun kanssa ja ma suunnittelen tulevia surffauksia. Joten.. ma matkustan sit jos niin on tarkotus.
Ja, ainakin viikoksi ollaan menossa Chileen johkin YWAM kokoontumiseen, joka pidetaaan Chilen surffi-dts-mestassa, joten mahikset on paasta ainakin veteen siella. Se aikoo olla missiojakson alussa se. Missiojakso tullaan tekeen jossain etela-amerikassa, jossei jotain kummaa tapahdu. Maa on viela auki. Mutta ma tyydyn siihen. tai no, ihan kaikkeen.. (melkein).

Kun oltiin evankelioimassa, siis leikkimassa siella lasten kanssa, niin hetkeksi iski sellanen pieni lohduttomuus.. etta se on niin vahan mita taalla tehdaan tai voidaan tehda. Pienen pieni hetki niiden elamassa, joka muuten on ihan pain per.... Ja muutenkin on joutunu miettimaan montaa juttua, kun taalla kattelee esim naita staffin nuoria, jotka kaytannossa ei omista mitaan, ja jotka on innokkaita ja ilosia ja ehka jopa kuitenkin tyytyvaisempia elamaansa kuin moni ihminen vaikkapa suomessa. Sellanen... taydellisyydentavoittelu on se asia mika on mietityttanyt.. etta kun aina pitas tavotella ja ihmiset tavottelee sita parasta, niin mika se oikeasti on se paras. Ja pystyyko tyytymaan vahempaan kun on tottunut jo johonkin muka-enempaan ja parempaan. En tieda. En ole paassyt viela vastausten asteelle miettimisissani. Ehka joskus..

Jokatapauksessa, tan viikon perusteella olen sita mielta etta suosittelen dts:aa jokaiselle. Katsotaan muuttuvatko suositukset ajan myota.. :)

Mutta, argentiinalainen jaatelo on hyvaa, ja elama on kivaa. Lupasin naille valmistaa kylla omaa jaateloani talla viikolla, saa nahda miten uppoaa...
Palaan asiaan sen tiimoilta, tai sitten jotain jarkevampaa, saa nahda..

-e-