-Ruotsissa Maraboun valikoimat on siis huomattavasti monipuolisemman kuin Suomessa. Ja muutenkin suklaahyllyjen monimuotoisuus on eri-hienoa.
Vietimme siis aktiomatkamme aluksi viitisen päivää Ruotsissa yhdellä Missionuorten beissillä, siellä oli YWAM:in 50-vuotisjuhlat, ja paikalle oli saapunut noin 900 missionuorta pohjoismaista ja baltianmaista. Siitä ei ole sen enmpää kerrottavaa, käytiin vähän läpi mennyttä ja nykypäivää ja tulevaisuutta koskien missionuoria ja välillä syötiin ja nukuttiin jne. Perus meininkiä.
Omalla kohdalla suurimmat sankari-esan urotyöt tais jäädä siihen että ekana yönä kun eräällä mun oppilaista ei ollu makuupussia eikä sänkypaikkaa, jonkun sekaannuksen takia, mä annoin sille makuupussini ja menin sen seuraksi nukkuun autoon. Yritin kääntää huonon hyväksi, siinä jopa säkällä onnistuen koska siitä muodostukin lopulta yks viikon parhaista jutuista kun päädyttiin yöllisille kuutamoajeluille ja eväsretkille ja merenrantaisille täysikuisille jammailutuokioille. Niitä pieniä hetkiä jotka muistaa pitkään. Se nukkumispuoli jäi sitten vähän vähemmälle kylmyyden ja muiden mukavuutta vähentävien seikkojen takia, mutta sehän on vaan elämää.
Joten samalla vauhdilla sitten toisena päivänä vein oppilaan aamuviideltä lentokentälle, onnistuen myöhästyttämään sen siitä lentokoneesta ja päätyen sitten kaikkien säätöjen jälkeen seuraksi hengailemaan autossa kaupan parkkipaikalla jonkun neljä-viisi tuntia. Joka taas.kin muodostui tosi mukavaksi tapahtumaksi hyvien kaupasta haettujen aamupalatarvikkeiden ja Take Thatin seurassa. Välillä, ehkä useinkin jos sille antaa mahdollisuuden, ne elämän kivat hetket lähtee yllättävän epäkivan tuntusista tai arkisista asioista.
Toinen asia joka konferenssista jäi mieleen, oli kolehti. Sillä ruotsin beissillä oli vielä 145 tuhatta dollaria velkaa ennenkuin se paikka olis kokonaan niiden oma. Yhdessä kokouksessa kerättiin sitten kolehti. Alle tuhat ihmistä, kolehdin summa n. 146 tuhatta dollaria. Siinä meni velat. Ja, kyseessä on siis missionuoria jotka ei yleensä ole niitä rikkaimpia, toki siellä on joukossa joku varmasti antanut aika reilustikin. Jokatapauksessa, nyt kun suhe.kin suunnittelee hankkivansa omia tiloja, ottakaahan veljet ja siskot tosta mallia. Ei kauaa nokka tuhise lainojen maksussa. :)
(Iso-Vaalea elbaa Ruåtsalaisittain)
La-su oltiin sitten Göteborgissa suomalaisessa helluntaiseurakunnassa. Vedettiin kaksi kokousta, näiden oppilaiden ensimmäiset, toinen ruotsiksi (toki tulkaten, ei minun taholtani) ja toinen suomeksi. Ja kuten jossain totesin, kyynel tuli (äidin ylpeydestä?) silmäkulmaan ja hymy suupieleen kun oppilaat veti settinsä niin hyvin. Paremmin kun vetäisin itse, oma rooli oli vaan draamailla vähän. Totesin vaan koulun johtajalle siinä vieressä että mahtavia oppilaita meillä. Lämmitti mieltä. Hieno nähdä miten ne on kasvaneet. Mähän voisinkin täältä tullakin jo kotiin.
.
(Kuvisssa kokoustelua konferenssista ja urhea venäjä-leirille suunnittelemillani leppäkertuilla koristeltu pakumme. Ja pari oppilasta)
Eilen sitten päräyteltiin pakuilla tänne Tanskaan, ja täällä meidät otettiin mahtavan ystävällisesti vastaan paikallisella beissillä. Jakaannuttiin siis kahteen tiimiin nyt ja meidän tiimissä on kahden johtajan lisäksi kolme oppilasta. Me majotutaan kristillisellä kuntoutus/vieroituskeskuksella ja täällä ja muissakin paikoissa sitten tehdään käytännön palvelutyötä. Muun ohessa. Mutta siitä sitten seuraavissa päivityksissä. Tanska kuitenkin näyttää olevan oikein nätti maa. Ja onneksi lämpimämpi kuin Ruåtsi oli, ainakin toistaiseksi. Olkaa siunattuja, ja muistakaa että Tanskassa ulkomaalaiset visa-electoronit ei käy bensa-asemilla. Moi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti