Pyhä maa ja hummusta leivänpäälle.

(Tel-Avivin rantaviivaa. Pääsin myös vähän surffille yks päivä.)

Ekat kymmenisen päivää Israeliittina takana. Matka tänne suju hyvin, ennalta sovittiin kaikki peitetarinat joilla päästään tullista läpi ja se menikin ilman suurempia ongelmia, mä kun matkanjohtajana olen niin kovin vakuuttava.
Pari päivää oltiin toisen tiimimme kanssa yhessä samassa hostellissa, ja oli kiva vaihdella kuulumisia, kunnes sitten ne lähti Haifaan ja me halvempaan hostelliin. Joka onkin osoittautunut hauskaksi mestaksi. Tää on tällänen pieni ja kommuunityyppinen, ja välillä nukutaan dormeissa (sellanen huone jossa on paljon punkkia, ei kuitenkaan punkkeja) ja välillä nukutaan kattoterassilla patjoilla tai teltassa tai sohvilla. Eli vaihtelua riittää. Joka on ihan hauskaa, mutta myös tietysti haastavaakin.
Ja tietysti "hengellisen" tiimin vetäminen töllasessa nuorisohostellissa tuo omat haasteensa. Silti tuntuu siltä että tämä on ollut oikea päätös olla täällä, oikeassa maailmassa, sen sijaan että asuttas jossain uskovaisten kuplassa ja sieltä tehtäs pistokeikkoja "normaalien ihmisten" pariin. Täällä on mahtavia persoonallisuuksia ja paljon eri kansallisuuksia ja äärettömän luonnollista ottaa puheeksi se mistä tulee ja mitä varten on täällä. Joka aukaisee taas tilaa muulle keskustelulle jos joku haluaa keskustella.

Ja sekin varmaan kertoo jotain että hostellin pitäjä jostain syystä tykkää meistä kovin, ja YYA-sopimuksen mukaisesti me ollaan tarjouduttu mm. siivottu tää mesta kerran, mutta se on myös kokannut meille mahtavan illallisen, josta muut vieraat joutuivat maksamaan. Ja melkein huvitti kun se siirrätytti muita vieraita istumaan pöydän toiseen päähän että mein lössille tulee tilaa. Niinkun oltais muka jotain tärkeitäkin. Lisäksi mun ei tarvii maksaa fillarista vuokraa ja pyykinpesu on ilmasta jne. Suhdetoiminta on siis ollut kunnossa.
Eli, ihan hyvä, toivotaan että jossain vaiheessa ehtis ja päätyis keskustelemaan sen kanssa syvällisemminkin.

(kokkailua hostellin terassilla)

Muutenkin Israel on ollut meille hyvä. Ihmiset ollu mukavia ja Tel-Aviv kiva. Ja kivaa on myös se että täällä on niin turvallista, ei tarvii pälyillä ympärilleen edes illalla syrjäkujilla. Argentiinan jälkeen se tuntuu oudolta. Ja meikää aina naurattaa kun mä olen jonkun kyydissä täällä kun nää on sellasia puoliurpoja kuskeja kaikki.
Myös kaikki meidän kontaktit on ollu mainioita, Jumala on siis siinäkin (kaikista mun epäilyistäö huolimatta) pitänyt huolen, ja ollaan saatu tehdä joka päivä ihan kunnolla hommia. Nyt viikonlopun laitoin vapaaksi että porukka jaksaa taas ensviikolla painaa. Ollaan oltu palvelemassa parilla soppakeittiöllä, toisessa ruokittiin ja vaatettiin joku 35 ihmistä (joista 3 halus ottaa Jeesuksen vastaan) ja toisessa tuli paikalle 150 ihmistä. Ja ruokkiminen tarkottaa että ne istutetaan pöytiin ja niille tarjoillaan kunnon ateriat. Ja kun mestoille mahtuu vaan puolet kerrallaan, niin sit se tehdään kahesti. Jonka jälkeen ne saa vielä ruokakassit ja valita vaatteita itelleen. Suurin osa noista ruuanhakijoista on vanhuksia, ja niistä suurin osa venäjää puhuvia. Lisäksi etiopialaisia oli aika paljon.
Oli uusi kokemus jälleen itelle, ja laittohan se taas miettimään. Avun tarvitsijoita on paljon mutta auttajia vähän. Ja saatiin paljon ruuanloppuja mukaan, hyvä. Muutenhan me syödäänkin vaan leipää ja hummusta (sellanen kikherneistä tehty tahna mitä täällä on joka ruuassa). Budjettimatkailijoitahan tässä ollaan, ja Israelissa ruoka on todella kallista joten budjetissa pysyminen vaatii hieman suunnittelua ja yksinkertaisempaa ruokavaliota. (hintaennätyksenä täällä sellanen mars-jäätelöpönikkä joka suomessa maksaa nelisen euroa. Täällä - 10 euroa. Ostin, jotain muuta jäätelöä. :)

Soppakeittiön lisäksi ollaan auteltu seurakuntia ja ministryjä nuorten gospel-cafessa ja siivottu ja järjestelty jne. Aika käytännönpainotteista ollut, mutta periaate on me tehdään sitä mitä pyydetään. Sitä missä apua tarvitaan. Ensi sunnuntaina lähdetään Tiberiakseen Gennesaretin järven rannalle, jossa luvassa on enemmmän evankeliointia ym. jännää. Hyvä niin, toive on että oppilaat sais mahdollisimman paljon kokemusta erilaisista jutuista. Siellä saadaan myös oma kämppä käyttöön joka on myös hyvä välillä, saadaan vähän yksityisyyttä ja on helpompi hiljentyä.kin.

(mahtava papparainen seurakunnasta. Mustakin tulee vanhana noin cool jos musta tulee vanha.)

Ollaan saatu käydä myös parissa paikallisessa messiaanisessa jumalanpalveluksessa. Hyviä olleet, ja onhan siinä oma fiiliksensä kun ne vetää jotain old-school hebrealaista laulua jota on pienenä jo kuunnellut.
Eipä tässä muuta kun Viktor Klimenkon tunnelmissa - Baruch haba, b´shem adonai, halleluja.
(siunattu olkoon Hän joka tulee Herran nimessä.)