Pirulliset paikat - Punta del Diablo

Taas on tiimalasissa hiekka juossut (ja hehheh, kuvassa sopivasti esa-seta tarpoo hiekassa) ja matka.kin edennyt. Loppujenlopuksi opiskelut Montevideossa meni niin etta sen opettajan kasvohalvauksesta johtuen kavin tunneilla sen kotona. Sinne kesti muutama tunti/sivu menna bussilla, joten paivat tayttykin hyvin siita. Mutta, taloudellisista syista abortoin opiskeluni siten etta opiskelin vaan 3 paivaa lisaa, yhteensa siis 6 paivaa, ja sitten karistin kaupungin polyt jaloista.
Mutta, oli hyvat 12 oppituntia, opin paljon ja opettajakin sano etta mua oli kiva opettaa kun ei kestanyt liiankauaa asioiden menna paahan. Lienee sen ansiota etta sen 6kk oli jo kuunnellu noita juttuja, tietamatta vaan etta miksi joku asia sanotaan kuten sanotaan. No, nyt tiedan.

Sitten matkustinkin pirulliseen paikkaan, 200-jotain kilometria rannikkoa ylospain Punta del Diablo nimiseen rantakylaan. (suom. pirun kärki, sopiva siis missionaari-hulttiolle)

<-hostellin kuistilta Punta del Diablossa.

Taalla oon nyt viihtynyt jo kuutisen paivaa, ja nayttaa silta etta aion viihtya viela toisen mokoman ehka. Taa on tallanen turistikauden ulkopuolella tuhannen ihmisen rantakyla, turistikaudella paivittain on kolmetuhatta ihmista enemman. Mutta, nyt ei siis ole kausi paalla koska taalla on jo syksy, ja siita johtuen kahdeksalla eurolla hostellissani, 50m rannasta, saan asustella huoneessani suurimmaksi osaksi yksin, vaikka siina nelja sankya onkin. Eli, hinta-laatu suhde on ihan kunnossa. Ja taa on muutenkin hyva mesta, sellanen "koti"-meininki, eli kaytannossa kuin jonkun talo. Ja Hostelli vuokraa myos surffilautoja, joten sponsoreideni (isosti kiitos teille) mielesta kun miehen pitaa paasta surffille jos kerran on surffimestoilla, niin sen ansiosta olen viettanyt paljon aikaa vedessa. (eilenkin n. 5 tuntia) Kun viela onnistuin eilen saamaan hostellilta markapuvun lainaksi, ilmaiseksi, niin riemu on ollut katossa. Ei oo tarvinnu enaa juosta itteensa puolentunnin valein lampimaksi rannalla kesken surffailun. Oikeaoppisempi sana mun vesileikkeihin taitaa olla surffailu kuin surffaaminen, eli rivien valista, tai ihan tasta riveiltakin suoraan niin halutessaan voi lukea etta -ei tassa viela ihan ammattilaiseksi olla ryhtymassa. Ja tanaan on koko paivan ollut sellanen epavarma olo, puolihumala, maailma vahan heiluu, taitaa olla vetta sisakorvan lisaksi vahan muissakin korvissa... Mutta, on se vaan mahtava laji..

Eilen oli vahan vesisateinen paiva, joka tosin ei menoa haitannut, ja iltapaivasta kun vietin taas pari tuntia siella laineilla, niin sen koko ajan oli hymy naamalla ja lauleskelin itekseni (muita ihmisia rannalla ei ollutkaan, yllari kun sato vetta ja taalla kun on rantaa ehka n. 3 kilometria/turisti talla hetkella..) Paivan lauluhetken soittolistan top kolmoseen (sisalsi siis vain 3 laulua) kuului mm. Bonjovin Always, (ehka siita syysta kun sattu sataan vetta: "its been raining since you left me.. :) joku LinkinParkin biisi mika alkaa sanoilla: "and here we go for the hundreth time (viitaten niihin kertoihin kun kynnan naamallani meren hiekkapohjaa) ja kylla, top kolmosessa oli myos suomalaisyllattaja, nimittain Huputiti hummani hei! (kun se laudan paalla istuskelu ja aaltojen venailu jostain syysta tuo mieleen hevoset, kai.
Ja kyseista biisia tuli viela laulettua sellasella Pietumaisella kurdi-aanenpainolla. Alkaa kysyko miksi.. :)

Aallot taalla on kohtuu lepposia, mutta se ei oo niin nuukaa. Pääasia etta paasee surffailemaan. Ja kylla ne tarvittaessa silti myllyttaa. Ja tanaan totesin aalloissa ollessani etta kaverina siina muutaman metrin paassa surffaili, mikas muukaan kun kilpikonna. Nice.

Tanaan kavin myos vahan ruokaostoksilla brasiliassa :) eli tossa laheisessa (tunnin paassa) rajakaupungissa menee valtoiden raja keskella keskuskatua, joten halutessaan voi kavella brassien puolelle ostamaan joitakin halvempia ruokatarpeita. On siis brassitkin nahty...

Yks paiva kavin myos yhessa laheisessa kalastajakylassa muutaman taalla tapaamani tyypin kanssa, ja oli ihan mielenkiintonen mesta. Sellanen sahkoton kyla jonne pitaa menna erityisilla maastoajoneuvoilla dyynien (= hiekka noissa kuvissa..) yli, ja jossa asuu vakituisesti 49 ihmista ja ehka 5000+ hyljetta ja merijellonaa yms. Mutta, turistikaudella siellakin on 2500 ihmista per paiva enemman..

Suurin osa siella tapaamistani ihmisista (eli niista viidesta siis, sis. kaupan myyjat ja hostellin pitajat..) siella oli pajautellut tai nautiskellut vahan reilummin viinipuun antimista ja tunnelma oli aika... rauhallinen. Siella ihmisilla ei oo liikaa tekemista, kuvaavaa oli etta jopa kavereiden hostellin kello kavi vaaraan suuntaan... (hostelli myos kuvassa)

Siella kun olin ja istuskeltiin siina hostellin keittiossa, niin kaverini kanssa todettiin etta "eihan taalla tarvii kenenkaan ees pajautella, riittaa kun istuu ja kattelee tota merta (tai kuuntelee ajankulukseen veden kiehumista kattilassa, kuten me) niin taalla "gets stoned".
Siispa, viis tuntia oli mulle ihan hyva aika siella. Sitten jatin kaverit mestoille ja palasin erinaisten pimeassa ja kylmassa vesisateessa kaytyjen seikkailujen (mm. viiden kilometrin juoksu varvassandaaleissa ym. kulttuurielamyksia:) jalkeen tanne Diabloon, "kotiin".

Jokatapauksessa, taalla on ollut tosi hyva olla, vahan sellanen "Jumalan kammenella" -olo fiilis. Easy living: amulenkkeja rannalla, ((seurailtuani muiden lenkkeilijoiden pohkeita olen antanut itseni ymmartaa etta päkiäjuoksijoilla on isommat pohkeet kuin kanta-askeltajilla. Siita johtuen olen aloittanut "esalle pohkeet" -projektin, eli syksyyn asti koitan vetaa pakioilla lenkit. Pohkeiden osalta minulle kun ei ole ikina suotu kunniaa omistaa kyseisia kapistuksia, kaukaa jos minua katsoo ja varsinkin jos aurinko vahan haikasee silmaan niin nayttaa kun polvista alaspain olisin tyhjanpaalla.. Eli, katsotaan syksylla miten projekti on vaikuttanut :) ) surffailua kahesti paivassa, ja tonnikalaruokien kokkailua iltaisin ja istuskelua kirjan kera. Siita se paiva aikalailla rakentuu, eika huonosti rakennukaan. Kiitollisuudella vedetaan. Olishan se silti kiva kun tekin olisitte taalla...

Lookkikin (tai siis ainoastaan se lookki) alkaa oleen ihan surffarikuosissa, aina kun joku kysyy etta mita ma teen ja vastaan olevani missionaari, niin reaktio on yleensa sellanen pieni "häh?" :) Ja ihan hyva niin.

Saa nahda miten toi tuhkatilanne aikanaan vaikuttaa mun kotiintuloaikoihini, vai vaikuttaako. Se jaapi nahtavaksi.
Mutta ei mulla sen kummempaa, jatketaan tasta. Koittakaa jaksaa katella sita lumen sulamista. . .

Olkaahan siunattuja siella... tai, siunaukseksi. .