Paiva rantojen miehena

Noniin, poikkeuksellisesti (toivottavasti) kirjotan taas. Ihanniinkun mulla ei olis muka taalla muuta tekemista.. (ei olekaan, mutta ei kerrota sita kelleen..)

Mutta. Kohtalaisten, ja hostellinpitajan suuresti kunnioittamien, 15 tunnin younien jalkeen pieksin taas kaupungille kiertelemaan, paivan saldo ehka sellanen..25 kilsaa. Ainakin jaloissa tuntuu. Mutta pikuhiljaa alkaa oleen kaupunki hallussa. Tai sit ei.
Ja niin, koska saa kiinnostaa aina ja kaikkia, niin taalla on sellanen suomen vappukeli. Auringossa ihan ok lammin, valilla pitaa heittaa t-paidalle (paikalliset valilla avaa toppatakista vetskarin), mutta varjossa kohtuu viileaa. Eli suomen syksysta argentiinan kevaaseen siiss. MUTTA, taalla se kesa on siis vasta edessa. Aamen sille. :)

Paivan ohjelmaan kuului lahinna tutustumista paikallsten rantojenmiesten kesasiirtoloihin. Tuntui silta etta jotakuinkin kaikki keskustan puistot oli melko hyvin rantojenmiesten kaytossa. Ihan kotoisa olo oli siella pyoria mutta vahan varovaisestipiti ottaa kun ei paikallisia tappoja (ohhoh, tulipas kirjotusvirhe, siis tapoja :) tieda. Meika kylla sulautuu aika hyvin joukkoon nykyisella ruoskallaan, kukaan ei ole alkanut edes yrittaan alottaa englannilla keskustelua. Taalla ihmiset on yleisilmeeltaan aikalailla tummanpuhuvia, niin vaatetukseltaan kuin hiuksiltaankin. Joten, i fit in.

Yhessa puistossa sitten kun istuskelin katselemassa paikallista maailman menoa, siihen viereen tuli hengailemaan sellanen vanhempi rantojennainen. Ma kun olin ostanut (yllattaen) sellasen sixpakin jaateloita, kohtuus sanan kohdallahan mun sanakirjassa on karpasenkakkaa, ja niista oli viela yks jaljella niin ma sitten tarjosin sen sille tadille. Pienten alkukangertelujen jalkeen se sitten haki kamansakin siihen ja jai siihen syomaan sita, ja jossain vaiheessa kun olin antanut sille viela servetin kun ne puolisulat jaatelot valu, totesin etta se osaskin parhaiten englantia kaikista ihmisista taalla jotka olen tahan asti tavannu. (se ei silti ole paljon se).
Siina kun "juteltiin" ja se kyseli etta mita ma teen taalla jne. niin se kovin ihmetteli etta miksi ihmeessa ma tulen suomesta asti tanne opiskelemaan jotain raamattujuttuja. (jouduin vahan pyoristamaan selitysta opetuslapseuskoulusta pienen kielimuurin takia :)
Sitten keskusteltiin mm. neitsyt mariasta yms. ja se anto mulle sellasen neitsyt marian kuvan. Ja ma jossain vaiheessa kysyin etta voinko antaa sille vahan rahaa. Ja mietin sen jalkeen etta olisko pitany antaa enemman, mutta toisaalta, ma en pystyis antaan niin paljoa etta se sen elamaa oikeasti muuttais. Se myos varotteli etta Buenos Aires on veri veri deinzerous pleis. Bad piipl. Ja kun kerroin etta lahen vasta maanantaina Cordobaan niin se oli kovin huolissaan etta miten ma selvian siihen asti taalla. :) Kun poliisitkin on kuulemma pahoja sillon kun ne ei oo univormussa. Mutta, ehka ma selvian. Aivot vaan mukana menossa.

Sitten se viela yhtakkia ennen lahtoaan pyysi etta: I need you to pray for me. Pray your Jesus. You and your community, I need you to pray for me.
Ma tietysti lupasin ja kysyin viela sen nimea, mutta vastaus oli: no importanté.
Ja se oli sitten siina. Tati lahti eteenpain ja ma jain viela hengaamaan. Vahan kuitenkin mietitytti. Koko juttu. Etta pitasko sita ylihengellistaa vai ei. Se nyt oli kaytannossa eka paikallinen kenen kanssa juttelin, ja se paatty siihen etta se pyys muistamaan rukouksissa. Ehka se oli mulle se. ehka.

Hostellissa on pari poikaa mun huoneessa kenen kaa oon jutellu, ja siina tottakai tulee aina esiin etta oon menossa tollaseen raamattukouluun, raamattukouluksi sita on helpoin kutsua ilman pitkallisia selityksia. Joten, mun uskovaisuuskin tulee tietysti siina ohessa esille. Ihan kiva niin, ei paljoa tarvii puskee. Lauantaina mennaan ehka toisen niista pojista, George skotlannista, kanssa kattoon futista. Jos suunnitelmat menee putkeen. Pitas olla iso klassikkomatsi ja hjuva meininki.

Mutta. Taa talta eraa, poistun majapaikkaan opettelemaan espanjaa. Kun ei paivalla ehtiny vaikka tarkotus oli hyva...