Hernehdys taas taalta, talla kertaa Alta Gracia nimisesta mestasta. Tama on joku 30kilsaa Cordóbasta oleva pikkukaupunki, jossa olen nyt tiistaiaamusta asti oleillut sellasen vanhemman (+55 ehka) pariskunnan mestoilla. Ennakkotiedoista poiketen ne osaakin englantia, miehella on jopa englannin kansalaisuus, joten sen puoleen ei ole ollut ongelmia. Tosin, todennakosesti tana aikana mun englanti on parantunut enemman kuin mun espanja.. :) Niilla on sellanen omakotitalo, joka on sisalta vahan niinkun talot suomessa 30 vuotta sitten. Taa on vahan hassu maa siina etta kun taa on niin mixture, tien toisella puolella voi olla valtava huvila, ja toisella puolella joku rottelo missa ei oo ees ovea. Ja talot nayttaa kauheen hienoilta ylipaataankin vaikka ne olis loppujenlopuks aika karuja sisalta. Ja autot on uudehkoja (suomeen verrattuna jopa) mutta tosi huonossa kunnossa. Eli, sekotus.
Btw, yllattaen nailla ei oo koiraa..
Nailla on kuusi koiraa.
Tulin tanne siis tiistai aamuna, matkustin yon yli bussilla, ja huvittavaa oli etta matkustin uskovaisella bussilla. Kylla, siina vaiheessa kun ostin lippua (sakalla valitsin yhen niista kolmestakymmenesta bussiyhtiosta) niin katoin vaan etta "no niilla nayttaa olevan tollanen iso risti tuolle taustalla, mutta hei, onhan taa katolinen maa.." No, firman nimi oli Betel, ja matkan alussa meille jaettiin "paivan sana"-lappunen, raamatunpaikka ja selitysta siita. Sitten tati luki raamattua ja rukoili ja kaikille jaettiin myos jonkinlainen "haluatko tulla uskoon tai oletko kiinnostunut asioista" -lappunen. Interesting.. :) voi olla ettei toimis suomessa, mutta oli ihan hauska kokemus. Ja viela kun oli ihan sakalla valittu firma. Toi pariskunta kerto sitten etta se tosiaan on kristillinen bussifirma. Taalla on mahtavat yobussit, meno on kuin lentokoneessa jossain puoli-bisensluokassa. Vahan niinkun thaimaan yobussit, jos joku on kaynyt. Tulee kuumat ateriat eteen jne..
Kaikin puolin asiat menny edelleen ihan hyvin, ei mitaan vastoinkaymisia tms. Siestankin makuun alan pikkuhiljaa paasemaan, tekeehan se nuorelle (muka-nuorelle) miehelle hyvaa kun ensin vetaa kuvun tayteen lihaa, ja sit menee makaamaan sen lihan viereen pariksi tunniksi sangylle. :) Suosittelen.
Paa on vaan jotenkin hirveen taynna ajateltavaa, ja taas tanaan tuli lisaa juttuja. Jotenkin kaikki, tulevaisuus ja menneisyys ja.. nykyisyys? on isona sekamelskana paassa koko ajan, kun viela on tosi paljon aikaa ajatella kun yksinaan hengailee. Joten mielialatkin vahan vaihtelee, mutta se ei ole vaarallista, kuuluu elamaan.
Sinne mun dts:aan on tulossa kuulemma jopa yksi muu ulkomaalainen mun lisaksi, eli aika Argentiinalaisin voimin mennaan. Ja oppilaita aikoo olla aika vahan, (jopa vaan 4-5)mutta, kuten todettu, ennakkotiedot voivat taalla olla valilla vahan mita sattuu..
Tossa oon huvittuneena.kin miettiny, etta kun kovin oon puhunu etta mukavuusalueelta olin pois haluamassa kun tanne tulin, niin sita saan mita tilaan.. Mahan tunnetusti, ne ainakin tietaa jotka mut oikeesti tuntee, en viihdy vieraiden vanhusten, tai "vanhusten" jos koitetaan olla poliittisesti korrekteja, seurassa oikein yli kahta tuntia ilman etta multa alkaa ilma loppua. Jotenkin oleminen vaan kutistuu... Joten nyt kun joudun/saan olla viikon verran tollasen vanhan pariskunnan seurassa, niin vedetaanhan siinakin jo rajusti ulos meikalaisen vyohykkeelta.. Mutta, ei ainakaan viela ole ahistanut. Ne on kuitenkin ihan tosi mukavia, ja sekin auttaa etta ainakin kolme tuntia paivassa hengailen jossain ulkona. Mutta, ma otan tamankin silleen etta taa nyt on asia missa on kasvamisen varaa, ei mulla vanhoja vastaan mitaan ole, ma en vaan viihdy niiden seurassa. Kutistun. Joten, tan viikon jalkeen olen siinakin parempi. Ja olen ma huomannut siina asiassa muutosta jo muutenkin viimisen vuoden aikana, joten... working on it. :)
Ja toinen mukavuusalueen venytys mulle on se tieto, etta siella koulussa tulee oleen tosi vahan oppilaita. Koska ma mielellani oon vahan taka-alalla, toimin sielta kasin. Eli mielellaan "sulaudun joukkoon" ja teen seka ne hyvat etta tietysti huonot tekoni silleen puolihuomaamatta. Mutta, jos siella on nelja oppilasta niin siina ei paljon sulauduta. :) Eli, kasvun paikka siina.kin. Ja toikin oli asia minka tiesin jo tanne hakiessani, etta on todennakosta etta ei kovin montaa oppilasta tule olemaan, mutta hain silti. (toivoin kylla etta olis ees kymmenen.. :)
Ja sit tietysti se etta en osaa kielta yhtaan tulee oleen haaste, ja kun mun huumori esimerkiksi on tosipaljon kielella kikkailua, niin se asettaa rajansa kun ei osaa puhua. Pitaa ryhtya vaan miimikoksi, hauskahan miehen on kuitenkin pakko olla, siina ei sallita poikkeuksia. :P
Mutta, edelleen, kun ei pysty toimimaan tilanteissa kuten aina ennen on toiminut, niin siina joutuu kasvamaan. Eli, kasvu olkoon paivan sana. Tai rajojen venyttaminen, ei mitaan suurta, mutta monta pienta..
Niinmuuten, toi otsikko liittyy tilanteeseen kun sen pariskunnan miesosasto kerto etta noi dts:ssa tekee jotain slummityota, antaa lapsille ruokaa jne. Niin sit se sano etta jos ma meen sinne niin ne lapsethan tulee rakastaan mua, koska ma olen big and blond... :)
Mut, siita raportoin sitten kun sen aika tulee, toteutuko ennustus.
Taalla on muuten just opettajien mielenosotukset paalla, tuolla kadulla ne paristelee rumpuja ja heiluttelee lippuja. Hymy huulilla kuitenkin. Ne ansaitsee n. 350e kuussa taalla. Silla ei kuulemma ela, ja uskon sen. Eli, suomen opettajat, alkaa tulko tanne toihin. No, ei taalla kuulemma laakaritkaan ansaitse kuin jotain tuplat siihen..
Mutjoo, enskerralla taas lisaraporttia esan edistymisesta elaman saralla. Tai takapakeista. Moi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti