janiksentappoa ja punnerruksia..

Jos suomen armeija on sun mielesta liian loysa, niin... tule argentiinaan dts:aan....

eli, meilla oli Boot-camp. Lahetystyohon valmistava alokasleiri. Se varmaan on paras kuvaus sille.
Ohjelmassa oli mm. rajusti fyysisia suoritteita, marssimista paivalla, -yolla, -vesisateessa, -silmat sidottuna (paljon), -vuorilla, -joessa, lisaksi neljan tai vahemman tunnin younia, kahden minuutin ruokailuja, punnerruksia ja vatsalihasliikkeita ym. kivaa rangaistukseksi kaikenmaailman mokista ja aikarajojen ylittamisista jne... Eli, oli vahan erilainen leiri kuin mita odotin. :) Mutta kivaa oli. Ja niin, ei tarvinnu huolehtia samassa teltassa nukkumisesta luisin kanssa, koska EI OLLUT telttaa. :) Oli vaan sellanen pressu minka alla nukuttiin, eli tuuletus pelas. Ja kosteutus. Koska aika monena paivana sato. Laitan jotain kuvia jossain vaiheessa.

Leiri alko mielenkiintosesti, kun ekan paivan lahipuistossa leikkimisten jalkeen tultiin ruokasalin lattialle nukkumaan, ja yolla sit poliisit tuli aseet ojossa luotiliivien kanssa tarkastamaan mein takapihan, etta onko lahistolla ammuskellut tyyppi siella. Eli.... sen jalkeen niista neljan tunnin younista tippu viela osa pois kun tuli vahan tarkemmin kuunneltua etta mita takapihalla tapahtuu. (meilla ei oo lukkoa takaovessa ja nukuttiin metrin paassa ovesta). Mutta jonkun ajan paasta sit kuulu laukauksia kauempaa, joten sen jalkeen otin rennosti.

Keskella yota sitten meidat ajatettiin kadulle odottelemaan bussia muutamaksi tunniksi, sitten bussilla yhteen puistoon, siella pystytettiin leiri ja seikkailtiin iltaan asti ja yolla sitten silmat sidottuina taas marssittiin seuraavaan mestaan, vuorille, tai kukkuloille lehmien kanssa oleilemaan. Siella taas leiri pystyyn ja seuraavana paivana koko paiva erinaisia erittain turhauttavia ja rasittavia tehtavia. Ja kokoajan armeijameiningilla, ja tosiaan, taalla punnersi niin tytot kuin pojatkin. Tuli punnerrettua neljassa paivassa varmaan enemman kuin intissa suomessa. (kertonee jotain suomen intista.kin.. )

Lisaksi paadyin mm. tappamaan janiksen puukolla, joka sitten nyljettiin tyttojen kanssa ja paistettiin ruuaksi. Valmistettiin sita n. 2 tuntia, ja saatiin 3 min. aikaa syoda se. Eli pieni osa siita. Hyvaa oli. :) Meika kun ei oo mikaan hirmu tappaja, niin oli ihan mielenkiintonen kokemus sekin. Sopo valkonen pupu.. Mutta, lahetystyossa voi hyvin joutua tilanteisiin missa joutuu tappamaan oman ruokansa, joten...
(en tieda miten ison kirjan lahetystyokursseilla taa osa opetusta hoidetaan, ehka vahan teoreettisemmin.. ;)
Sinansa ei ollu mulle mikaan hirmu hirmu paha leiri, paikat kesti ihan hyvin, ja huumori, mutta kun suurin osa meista oli n.19 vuotiaita tyttoja, niin olihan ne aika puhki. Tykkasivat silti, ainakin jalkeenpain. Kyllahan siella aina joku muutamat itkut jossain valissa vaansi. Mutta oli iso kokemus monelle. Evankelista-antoniokin sano etta oppi tossa neljan paivan aikana enemman kuin kolmena kuukautena luokassa. Lisaksi kun mein ryhmissa aina joka paiva oli joku meista johtajana, niin se oli kanssa hyvaa kokemusta monelle. Luiskin sano etta ei se ikina elamassaan oo tarvinnu ajatella muita, tai pitaa huolta niista tai johtaa niita tai kattoa niiden peraan, sen elama on aina ollut pelkkaa mina-mina-minaa... Joten, sille.kin oli aika haaste. Mutta, isoa oppimista. Ja sit saatiin tietysti vetajilta aina palautetta toiminnastamme, johtamisestamme. Kuulemma olin karsivallinen... (mun paivalle sattu tehtavia missa piti mm. ettia paperinpalaa hehtaarin metsasta. Ja joo, menihan siina se neljatuntia, joka rastilla, joten hieman karsivallisyytta vaati koittaa motivoida mun ryhmaa. :) ...ja omasin sydamen johtamiseen. Kivahan noita on aina kuulla. Mutta mulla on hyva ryhma, helppokin, sama jonka kanssa matkataan joulun jalkeen missioon siis. Ma, Luis, Gabriela, Theresa ja liidereina German ja Raquel. Luis on ainoa kenenkanssa tulee valilla ongelmia. Se yhella kiitosaterialla puheessaan sano etta esa on sille kuin veli, vaikka esa suuttuukin tosi helposti. :) joojoo ma tiedan, ma muistan miten moni on sanonut etta olis kiva nahda esa suuttuvan, no taalla mun latinoveri ikuohahtelee vahan useammin. Luis jotenkin osaa arsyttaa oikesta kohdista. Valilla tulee oltua niin tyly sille etta itekin miettii etta mita vitsia.. Mutta, ehka se on sille hyvaksi.kin. Kohtelen sita enemman veljena kuin ystavana, eli pidan sopivan etaisyyden paassa musta. Kun se on vahan tartsu. Mika sinansa on ymmarrettavaa sen menneisyyden takia, mutta ma en hirveesti tykkaa, joten potkin sita (henkisesti) aina sopivan maaran kauemmaksi. Mutta ehka se.kin on vaan hyvaksi sille. en tieda.. Jokatapauksessa, se varmaan puolikuolis mun puolesta, joten en ma ehka ihan vaarin asioita tee.

Oli siis kiva leiri, ja kiva vaellella vuorilla. Maisemat oli komeat. Ja lehmankakkaa kengissa. Ja ainainen nalka, ruoka oli kovasti saannosteltya. Ja jumala oli lahella. kuten aina. Mutta luonnonkeskella sen tajuaa jotenkin paremmin, usein.
Anyway, toi leiri oli vaikeustasoa 1. ja niita on viiteen saakka. Olis kiva vetaa se vitonen..

Mitapa muuta. Teoriajakso lahestyy loppuaan, ja melkein suretuttaa jos miettii sita etta meiat erotetaan kahteen ryhmaan eika naa noita toisia pariin kuukauteen. Mutta elamaahan se on. Ja ikavoiminen on osa sita elamaa, aina sita ikavoi jotain tai jonnekin tai jotakuta. Taalla kotia, kotona tata...
Joulukin on ovella, ei hirveesti silta tunnu, mutta kuulemma on se. Taidetaan menna aattona eka evankelioimaan tms. kaupunkiin, ja sit illalla taalla "perheen" kanssa. Pikkusen tekis jopa mieli lahtee viettamaan joulu yksinaan jonnekin, mutta ehka se on parempi ja kivempi.kin kuitenkin olla taalla. Perhejuhlahan se kuitenkin on ja taa on mun ainut perhe taalla. Tekis myos mieli vuokrata moottoripyora, mutta taitaa jaada haaveeksi. :)

Valilla vahan ollu sellasia yksinaisyyden fiiliksia, en oikein tieda mista johtuu. Ehka se putoo siihen jakamisen tarpeeseen mista viimeblogissa kirjotin. Mutta, se on vaan osa elamaa, ei sen vaarallisempaa.

Eilen paatin antaa vahan rahaa muutamille oppilaille (mun vanhempien rahoja siis, omia ei enaa ole :), ja sit jalkeenpain yks tytto tuli ja sano etta se oli aamulla rukoillut jumalaa, etta joku oppilaista antais sille sina paivana 200 pesoa (n. 30e), etta se halus merkin siita etta jumala huolehtii sen rahatilanteesta. No, arvatkaa paljonko satuin antamaan...
Ja sanoko jumala mulle etta anna sille 200 pesoa? Hmm.. ma edelleen kaytan ilmaisua etta ma nyt vaan paatin antaa, mietin asiaa ja paatin niin.. mutta joo, jumala on mussa ja pyha henki vaikuttaa mussa, joten.. eipa kai se vahinkokaan ollut. Ja, osotus jumalan huolenpidosta sille tytolle. Ja ma viela erityisesti mietin etta annanko sille tytolle vai en, koska se on jenkeista ja silla on mahollisuus enempiin tukijoihin kuin monilla muilla taalla, mutta.. silla nyt vaan ei oo tukijoita, joten.. paatin antaa. Osu ja uppos, talla kertaa. (Ja tahan valiin, iso kiitos niille jotka on paattany antaa rahaa, tein olis kiva nahda niiden ilmeita kun ma oon antanu sen rahan eteenpain.. :)

Yks paiva juttelin yhen tyton, oppilaan kanssa sen elamasta ennen koulua ja nyt. Ja senkin kohalla on tapahtunut tosi iso muutos taalla. Sille on kehittynyt persoonallisuus, tai se persoonallisuus on tullut esiin. Ja sama on monella muullakin. Joten ma olen sita mielta, etta vaikka tasta koko dts:sta jattais jumalan pois, taa olis hyvaksi ihmisille. JA jumalan kanssa, taa on TODELLA hyvaksi ihmisille. Ei muuta kuin kaikki tanne vaan jotka tunnette olevanne vahan hukassa elamassanne, tai ilman paamaaraa. Tai, jota ootte ihan hyvassa hapessa. Kylla taalla on niitakin, ja jotenkin kummasti jumala se vaan muuttaa niidenkin muka-jo-hyvaa-ja-tasapainoista elamaa. :) Sellanen se meidan jumala on.

Eilen oltiin koko mein koulun kanssa evankelioimassa mun evankeliointipaikassa. Oli musiikkia ja oltiin harjoteltu naytelmia ja oltiin jopa markkinoitu tapahtumaa ovelta-ovelle. Se oli sellasessa puistossa ja uusi yleisoennatys oli.... nolla ihmista. Eli, se paatyi olemaan mein koulun juhlat. Ja muutama tyyppi kirkosta. :) Mutta ihan kivaa oli, German rabaytti ja yleiso joras. Silti, pistaahan se miettimaan... Kaks paivaa valmisteluja, ja yleisoa nolla. Tosin siina oli aika kova sateenuhka kokoajan paalla. Mutta, tata.kin, se evankeliointi voi valilla olla.

Totesin tossa etta yks poika staffista, joka oli vahan sellanen pulskempi, on ruvennut kuntoilemaan ja juoksemaan jne.. laihtunut ihan hyvin.. ja siina tuli mieleen kun ystavani laura joskus mua muistutti siita, etta meilla on lupa antaa itsemme olla hyvia asioissa missa me ollaan hyvia. Mein ei tarvii koittaa painaa itseamme alas etta ei oltais muka-parempia kuin muut. Vaan se toimii niin, etta kun me annetaan itsemme olla hyvia jossain, niin samalla me annetaan muillekin mahdollisuus, lupa, nousta korkeammalle, tulla paremmiksi.

Ja miten taa liittyy juoksemiseen tai punnerruksiin...

Mullahan se menee aina niin, etta kuten esim. tan kyseisen pojan kohdalla, ma en mielellaan kuntoillut tai punnerrellut kun se oli lahella, koska... en halunnut "lesoa" silla miten kovassa kunnossa olen, kun toinen kattelee vieressa ylipainosena. (ja mun mielikuvituksessa ehka pahoillaan siita) Eli, menin mielummin sinne nurkan taakse tekeen ne punnerrukset. Mutta, talla kertaa se taisi kuitenkin menna niin, etta kun se naki mut joka toinen aamu kuntoilemassa, niin sen sijaan etta se olis latistanut sita, se painvastoin rohkaiskin ja kannusti sitakin alottamaan kuntoilun. Etta: -miksen makin, jos esakin. Eli, kun antaa itellensa luvan olla hyva (se on eri asia kuin rehvastella silla), niin samalla antaa muille luvan tulla paremmiksi.
Mulla toi on vaan aina ollut jotenkin hankalaa... muistan jo nuorempana kun menin kylaan kavereille jotka asu enemman maalla, niin koitin ettia mahollisimman huonot vaatteet ettei niille vaan tuu sellasta fiilista etta esa tulee tanne leijumaan hienoilla vaatteillaan kun ne painaa siella toita jossain haalareissa tms.. Vaikka eihan se ehka todellisuudessa noin mene, muuta kuin mun mielessa... oon vaan jotenkin ylivarovainen tossa. Ja, inhoan lesoja ihmisia. Tai en vaan jaksa niita yhtaan, kai sekin vaikuttaa siihen etta ite koittaa sitten olla mahollisimman epaleso.
Mulle ei oo mikaan ongelma kuntoilla jonkun kanssa joka harrastaa sita aktiivisesti, ja viela mielummin tylytan jotakuta joka kuvittelee olevansa hyva. :) Mutta jos mulle tulee tunne etta joku voi pahottaa mielensa, niin senkanssa oon aina vahan ongelmissa. Joo. Ja se siita.. :)

Jep, mulla ei taida olla talla kertaa sen kummempia, en ainakaan just nyt muista. Kolme paivaa viela luentoja, yks kirjaesitelma valmistettavana, ja sit se on ohi. Teoriajaksi. Sit menen ja ostan PAALJON suklaata. Ja pidetaan joulua.
Eli, hyvaa ja monenlaista joulua teille sinne. Ootte mielessa, uskokaa tai alkaa. (ja joo, mun kannykka toimii taalla, viesteja voi lahettaa.. vink vink.. ;) en ehka laheta takas, kun on niin mukakallista. Pitakaa huolta toisistanne ja nauttikaa suomalaisista jouluruuista, ma tyydyn haaveilemaan niista ja syomaan pitsaa....

Jumala teidan kanssanne.