Kun ei suunnittele niin - ei oo suunnitelmia.

Sano mummo kun katiskassa istu. Itseasiassa se tais kylla sanoa etta aikansa kutakin, mutta sopiihan sekin tahan. Eli, aikansa kutakin, sano esa kun bussissa istu.

(Arequipa, Peru)

(Matkanvarrelle mahtuu riskeja jos moisia. )

Edessa on siis kolmas yo putkeen bussissa. Matkaa on taitettu ensiyon jalkeen n.72 tuntia, josta tosin kolmasososa on ollut bussien odottelua yms. saatoa. Jokatapauksessa, ennatyksia hatyytellaan. Ja onko tassa mitaan jarkea? Terapian sanoin: No mikset tule ja kazo! :) Eli ehka ei, ehka on. Huomisaamuna on tarkotus olla n. 500km Perun paakaupungista Limasta pohjoiseen olevassa Huanchaco -nimisessa rantamestassa. Jossa pitais vihdoin paasta nielemaan merivetta.

(Peru, Arequipa ja n. 5,8km korkea vuori taustalla)

Matka on siis edistynyt: Cordoban basella vietin kuutisen paivaa, siita muutama kuva ohessa, ja oli ihan mukavaa. En niin hirveesti mitaan erikoista tehny, mutta oli kiva naha ihmisia ja jutella jne. Siita sitten painoin yon yli perinteisesti bussilla pohjoiseen, Jujuyhin (lausutaan Huhui * suom. huom.) jossa veljeni Luis (blogista tuttu) asuu. Oli ihan hauska kayda kylassa ja tietysti pelaas futista paikallisten seurakuntalaisten kanssa. Ja samalla tapasin Brianaa, myos sielta mun dts:sta, ja oli mahtava kuulla senkin kuulumisia. Jos joku muistaa miten mein dts:n alokasleirilla me jouduttiin tappaan janiksia, niin... Briana oli vetaas tiimia boliviassa, ja kerto etta siella ne joutu tappaan oman ruokansa. Tuli tapettua paljon elaimia, kuulemma. Eli, ei mennyt hukkaan nekaan opit. :) Viela me otetaan toi suomenkin dts:aan kun aika on sopiva..

(Luis tallustamassa Jujuyn vehreydessa.)

Taas kun naki sita duunia mita muutama ihminen siella Cordoban basella tekee niiden slummilasten kanssa, niin kylla ma taas totesin etta suuresti ja paljon kunnioitan niita. Emiliakin, joka on siina paajehuna, on parikymppinen tytto, joka vois olla tekemassa jotain ihan muutakin kun ilmaseksi vetamassa slummilapsille juttuja ja ruokkimassa niita.

(Puutyokerho menossa. Niilla oli yks (rauta)saha, yks huono vasara, ja jotain jatepuuta ja siita irtikiskottuja nauloja. Ja viistoista lasta. Annoin vahan rahaa toiseen sahaan. Edes.)

(Slummilapsia basella.)

(Emi ja yksi suojateista.)

Ja hauskaa oli kuulla kun se kerto etta ennen dts:aansa kun se oli srkunnassaan (pakosta) lapsityossa mukana, niin se inhos lapsia. Nyt - se sanoo rakastavansa niita slummin kauhukakaroita. Ja itseasiassa Briana totes kanssa, etta se sano dts:n jalkeen Jumalalle etta se EI halua missaan tapauksessa jaada Argentiinaan, ja etta se EI missaan tapauksessa halua tyoskennella lasten kanssa.

Nyt - se aikoo kayda kotona ja tulla takas Argentiinaan opiskeleen pastoriksi, jota sen srkunta vaatii etta siita vois tulla virallinen lahetti, se sanoo myos rakastavansa niiden slummilasten kaa tyoskentelya, ja sen seurakunta aikanaan lahettaa sen (jos asiat menee putkeen) Bangladeshiin tekeen lapsityota. Aikamoista, kun miettii senkin tarinaa.

Niin.. eihan se niin taida menna, etta Jumala laittaa meidat hirveisiin paikkoihin tekeen hirveita asioita joita me sit inhotaan tehda. Ehka se menee niin, etta ne asiat mita meidan on hyva tehda, niista me pidetaan, tai niista me aletaan pitaa, jos pidetaan mielemme muutokselle avoimina. Tai, tartutaan vaan tilaisuuteen.

Kuitenkin, on ollut mukava naha ja kuulla miten mun dts:n oppilaat on edennyt elamassaan. Kaikki muut paitsi Luis on oikeestaan edistyny aika paljon: Brendasta, joka on nyt dts staffissa,menee opiskeleen laulua, laulaa ihan sssikahyvin. Rocio kuulemma on srkuntansa tyossa rajusti mukana, Brianasta tulee ehka lahetti... Ja Luis haaveilee rap-artistin urasta. :) No, sen aiti koittaa saada sen kokkikouluun. Mutta. hienoa.

(Chile, niilla on paljon hiekkaa siella.)

Niin, Jujuyista sitten paraytin parikymmenta tuntia Chileen, jossa oli tarkotus paasta surfffaileen ja viettaa siella viikko-pari.. Mutta - eihan mun lompakko tykanny chilesta alkuunkaan, joten ma olin siella puolitoistayota ja jatkoin matkaa Perua kohti. Ja silla matkalla ollaan siis edelleen, tosin Perussa on oltu jo pitkaan, mutta niita kaukorantoja viela etsitaan. Mutta matka on ollut ihan kiva, vahan rankka valilla - tanaan tuntu jo etta alkaa paassa huippaan tossa aamupaivalla, mutta paikallisia makoisia, ja halpoja (eurolla katukuppilasta kahden ruokalajin ateria, ,maukas sellainen) ruokia syoden olokin on paivan mittaan parantunut. Ja kun ostaa valilla puhtaita sukkia ja teepaitoja niin olokin pysyy melkein freesina. Ja hampaathan saa puhtaaksi, eli puhtaahkon tuntuisiksi, pyyhkimalla niita servetilla. Vinkki veneilijoille. :)

(Iquique, Chile)

Sen olen todennut etta Perulaiset on ainakin 6,3 kertaa sosiaalisempia kuin Argentiinot. Olen jo paassyt kaantamaan englanninkielisia kirjeita espanjaksi, juttelemaan millon minkakin ihmisen kanssa, saamaan oppitunnin vaarennetyista rahoista ja tanaan katukuppilan poytaseurani vielapa tarjos mulle mun ruuat. Pienia kivoja hetkia.

Niin, taidan tykata takaisista. Ainakin niista jotka ei rosvoa. Pitkakyntisista varottaa taalla jokainen jonka tapaa. Ja mielenkiintosta on etta bussiin mennessa kaikki kuvataan, ja eilen otettiin sormenjaljetkin. Taitaa ihan tosissaan pelata terroristeja nama, muistaakseni kun Perussa on niitakin. Sisseja.

Tanaan kuudelta aamulla kun saavuin tanne Limaan, tarkoituksena oli menna tunnin matkan paahan yhteen rantamestaan ja jaada sinne viikoksi. Se oli siis se suunnitelma, jota ei ollut. Joka oli tossa matkalla muokkautunut. No, seikkailin paikallisella pikkubussilla sinne lahettyville, siita sitten taksilla puolituntia yritettiin ettia hostellia joka olis mulle kelvannut (halpaa siis), ja sit mulla meni hermot ja ma paatin karistaa sen rannan tomut, (se oli tosi tomuisa ranta) jaloistani ja suunnata sen viisisataa km pohjoiseen. Jospa siella hiekka olisi kosteampaa. Eli, tiukka tinkiminen taksikuskin kanssa, uuteen pikkubussiin, ihan morjesvasyneena tunnin verran taas seikkailua kaikenmaailman lahioiden lapi, sitten bussiaseman etsinta - jonka jalkeen netista ettimaan etta mikas sen seuraavan paikan nimi taas olikaan (naissa kohtaa tulee esiin vahvasti se etta matkustan ilman rakasta matkaopastani), ja sitten ostamaan bussilippu ja toteamaan etta bussin lahtoon on kymmenen tuntia.

Peruspaiva.

. . .

Ainiin. On aina kivaa kun kehutaan. Tahan mennessa paras oli kun yksi taksikuski kysyi multa etta puhutaanko suomessa espanjaa. Vastasin etta ei. Sitten se kysy etta onko mun vanhemmat espanjankielisia.

Joo. Mutta vastapainoksi tulee hetkia kun en tajua jonkun puheesta yhtaan mitaan. Hyva balanssi, siis.

(Elaman evaat, nailla mennaan.)

. . .

Tuli mieleen. Kun ekalla taalla viikolla kuuntelin jotain mita Ale opetti suojateilleen. Siita kohdasta isameidan-rukousta jossa sanotaan etta Tulkoon valtakuntasi. Venga tu reino, espanjaksi. (mun isan nimi on reino - eli tulkoon reinosi. :)

Niin, kun me rukoillaan sita, niin me taidetaan rukoilla sita silleen aika passiivisesti. Etta, Jumala laita se valtakuntas tuleen, aseta niin etta sun tahtos tapahtuu. Tee jotain..!

Alen nakemys asiasta, ja taidan allekirjottaa sen, on etta "Tulkoon sinun valtakuntasi" -tarkoittaa sita, etta meidan tulee tuoda sita valtakuntaa tanne, maan paalle. Tuoda Jumalan valtakuntaa. Ja "Tapahtukoon sinun tahtosi" -meidan tulee toteuttaa Jumalan tahtoa, taalla.

Ja miten se tapahtuu? Me tuodaan Jumalan valtakuntaa maan paalle silla miten me kohdellaan muita. Jos mietit etta millainen Jumalan valtakunta olisi, miten ihmiset kayttaytyisivat, kohtelisivat toisia...? Niin, no tee niin, pyri kayttaytymaan niin, pydi kohtelemaan toisia niin. Silla tapaa sina, ja mina, omalta osaltamme tuomme Jumalan valtakuntaa. Tanne. Nyt.

Ja kun ma sita kuuntelin, ja mietin. Ma tajusin etta Alesta se kylla jotenkin nakyy. Se on jotenkin hirveen "aistit valppaana" auttamaan muita. Muistan kun Suomessa ollessan kaytiin Itakeskuksessa (Helsingin kulttuurin kehdossa) ja me oltiin siella ehka tunti, ja se kerkes auttaan ainakin kolmee ihmista. Oli pudonnutta tavaraa, unohtunutta lompakkoa jne. Jotenkin siina vaiheessa kun ma vasta mietin etta: "pitas varmaan tehda jotain" -se jo menee ja tekee. Ja ma uskon etta se kumpuaa tosta asenteesta. Tulkoon sinun valtakuntasi..

Ja noi on pienia asioita, joita me voidaan tehda. Mutta me voidaan tehda myos paljon suurempia, me voidaan autta ihmisia joilla on suurempi.kin hata. Ja siten, me tuodaan sita Jumalan valtakuntaa. Joten, eikohan aleta tuomaan.

"Venga tu reino."